Vanha ruosteinen peltikatto sai kyytiä ja vaihdettiin huhtikuussa uuteen Rannilaan. Samalla oikaistiin notkahtanut harja, lisättiin aluskatteet ja asennettiin katolle kunnolliset kulkusillat nuohoojaa varten. Riihimäen vankilamyymälästä löytyi katonharjalle edulliseen hintaan kukko-tuuliviiri. Suunnittelin ikkunoihin koristelistat ja ukkokulta naulasi ne kiinni.
Oudon ylimielinen kattoremppaporukka käveli yli tulppaanipenkkini, viskoi vanhat kattonaulat mihin sattui ja lohmi pellinpaloilla vastaistutettua vuorijalavaa, kunnes ilmoitin, että urakoitsija joutuu korvaamaan kaiken, mitä tallovat hengiltä tai rikkovat. Istutukset saivatkin sen jälkeen olla rauhassa ja rojut putosivat suunnilleen yhteen paikkaan. Kerroin urakoitsijalle hoitavani maksun työstä vasta sen jälkeen, kun kaikki tupakantumpit on poimittu pois kukkapenkeistäni, edellisvuonna maalatuista ulkoseinistä on korjattu rakennustelineiden rikkomat kohdat ja rikottu vuorilauta on uusittu.
Ruohikko oli täynnä vanhoja kattonauloja. Etsimme niitä nenät maassa viikkotolkulla, kunnes ukkokulta keksi hommata paikalle ison magneetin, jonka avulla naulat löytyivät helposti.
Toukokuussa lasteni mummi ja ihana ex-anoppini menehtyi äkilliseen sairauteen. Kaikki pysähtyi. Suruissani haahoilin puutarhassa eikä inspiraatiota tahtonut löytyä mihinkään.
Kesälomahommaksi tilattiin Oulujoen taimistolta Rosa Grandifloraa ja Rosa rugosa-ryhmän Pappilan Neitoa pihatien reunaan aidanteeksi. Ensimmäisinä piharakennelmina syntyi Pohjantähti-ruusulle "Ruusuportti", jonka ukkokulta väsäsi karsituista kuusenrungoista. Ruusuja hankittiin lisää, vaikka edellisen vuoden ryhmäruusuista suuri osa oli talven aikana paleltunut. Kuopus halusi istuttaa nimikkokukkiaan orvokkeja ja itse ihmettelin, kuinka vähän oikeastaan tiedän puutarhanhoidosta. Kuinka usein pysähdyin miettimään yksikseni "mitähän Famppu olisi tästä tykännyt" en ole laskenut. Koetin opetella päästämään irti. Opettelen edelleen.
Toukokuussa lasteni mummi ja ihana ex-anoppini menehtyi äkilliseen sairauteen. Kaikki pysähtyi. Suruissani haahoilin puutarhassa eikä inspiraatiota tahtonut löytyä mihinkään.
Kesälomahommaksi tilattiin Oulujoen taimistolta Rosa Grandifloraa ja Rosa rugosa-ryhmän Pappilan Neitoa pihatien reunaan aidanteeksi. Ensimmäisinä piharakennelmina syntyi Pohjantähti-ruusulle "Ruusuportti", jonka ukkokulta väsäsi karsituista kuusenrungoista. Ruusuja hankittiin lisää, vaikka edellisen vuoden ryhmäruusuista suuri osa oli talven aikana paleltunut. Kuopus halusi istuttaa nimikkokukkiaan orvokkeja ja itse ihmettelin, kuinka vähän oikeastaan tiedän puutarhanhoidosta. Kuinka usein pysähdyin miettimään yksikseni "mitähän Famppu olisi tästä tykännyt" en ole laskenut. Koetin opetella päästämään irti. Opettelen edelleen.
Jätevesiputki tukkeutui syyskuussa. Koska talon jätevedet valuivat naapuripuutarhan "likolampeen" ei meillä ollut mahdollisuutta korjata vanhaa viemärijärjestelmää. Uusi jätevesilaki joka tapauksessa tulisi kieltämään moisen virityksen, joten hyvät neuvot olivat tarpeen. Kutsuimme paikalle kunnan terveystarkastajan ja kyselimme eri vaihtoehdoista hoitaa jätevesiasia kuntoon. Hän ehdotti, että uusisimme sakokaivot ja teettäisimme alapellolle suodatinkentän, kun tilaa sille on.
Jätevesiremppa kesti viikkotolkullaja tuli niin kalliiksi, että jouduimme ottamaan pankkilainaa. Talon sisäremonttihommista potkut saanut naapuri heittäytyi kiusantekijäksi ja valitti suodatuskentästä kuntaan. Olimme hoitaneet kaiken luvanmukaisessa järjestyksessä, joten valitusta ei noteerattu.
Kiltti kaivurikuski siirteli "rouvalle nättiä kiviä kukkapenkkeihin" ja teki sivutöinään kunnon pohjatyöt pihakäytävälle. Polku sai nimekseen "Velakosken kihara" kaivurikuskin mukaan. Saunasiiven edustalla ollutta suurta kuoppaa emme tajunneet täytättää hiekalla, vaikka paikalla oli konevoimaa, mutta sakokaivojen luokse siirrätin suuria kiviä tulevan perennaryhmän koristeeksi.
Jätevesiremppa kesti viikkotolkullaja tuli niin kalliiksi, että jouduimme ottamaan pankkilainaa. Talon sisäremonttihommista potkut saanut naapuri heittäytyi kiusantekijäksi ja valitti suodatuskentästä kuntaan. Olimme hoitaneet kaiken luvanmukaisessa järjestyksessä, joten valitusta ei noteerattu.
Kiltti kaivurikuski siirteli "rouvalle nättiä kiviä kukkapenkkeihin" ja teki sivutöinään kunnon pohjatyöt pihakäytävälle. Polku sai nimekseen "Velakosken kihara" kaivurikuskin mukaan. Saunasiiven edustalla ollutta suurta kuoppaa emme tajunneet täytättää hiekalla, vaikka paikalla oli konevoimaa, mutta sakokaivojen luokse siirrätin suuria kiviä tulevan perennaryhmän koristeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti