Kymmenes puutarhavuosi. Tammikuinen puutarha nukkuu. Vain vesimyyrien tiedän valvovan. Kun maa oli taas valkoinen alkoi talvi tuntua talvelta.
Helmikuussa nuhjasin puutarhakirjat kainalossa takkatulen lämmössä ja odottelin lumien sulamista. Maaliskuussa alkoi armoton puusouvi, taas kerran. Ensimmäisenä oli lähtövuorossa suuri koivu kesäkeittiön kulmalta. Viimeinen pihapiirin yli satavuotiaista jättiläisistä on tullut matkansa päähän. Tontin rajamailla kasvava huono-oksainen koivu sai myös kaatotuomion. Sen tilalle istutetaan joskus havuja, jotka peittävät näkyvistä naapurin romukasat myös lehdettömään aikaan. Rohkeasti parkkeerasi kaataja pakettiautonsa lähelle kaatolinjaa, mutta koivu romahti liki sentilleen siihen mihin pitikin! Samalla kevennettiin vanhan omenapuun latvusta ja puu sai vuosia lisäaikaa.
Maalis–huhtikuun ajan riitti halkohommaa. Vaihto-oppilaamme Theresa oli isoksi avuksi ja käytteli klapikonetta ukkokullan hanslankarina. Ahkera vaihtolapsi myös pinosi klapeja liiteriin. Sitkeästi, sillä kokemattomalta kasaajalta pino romahti muutamaan kertaan ennen kuin neitonen keksi kuinka pinosta saa tukevan.Tilasimme arporisteilta hedelmäpuiden hoitoleikkaukset samaan syssyyn ja omenapuita leikattiin. Huhtikuussa puukaatoporukka toi hakettajan tontille ja oksakasat muuttuivat kuohkeaksi kateaineeksi. Hake kannettiin liki kaikki lännenheisiangervo- ja ruusuaidan rikkaruohoesteeksi. Hakkeen alle joutivat lisäesteeksi menneen talven mainospostit.
Toukokuussa tein etupihalle pienen istutusalueen edelliskesänä rakennetun kaari-alleepenkin eteen. Pihatien reunaan rakensimme pöllireunapenkin. Mitäpä sitä ei ihminen tekisi väistelläkseen entisiä keskentekoisia töitään kuten lampiprojektiaan. Istutin penkkiin mm. päivänliljoja, pionia, kellokukkia, kurjenpolvia ja takakulmaan ruusupensaita. Perennaryhmän sisään jäänyt menapuu sai sepelikauluksen runkonsa ympärille. Kesäpoika käväisi viikonloppuhommissa ja saimme istutettua tontin reunaan kolme suurta pylväskatajaa. Laajensimme samalla istutusaluetta ja lisäsimme perennaryhmän kulmaan helmipihlajan ja omenaruusun. Eestinmatkatuliaisia puutarhamessuilta kertyi niin suuri määrä, että talon päädystä kaivettiin siekailematta pois pitkä pätkä nurmikkoa ja pensasaidan sisäpuolelle laadittiin perennapenkki koko aidan pituudelta.
Fasaani teki pihavierailun (crocuspenkkiin) toukokuun lopulla... mutta odotetumpi vieras oli ystävämme, joka tuli auttamaan pihalammen maansiirtohommissa. Paksu juuriturvekerros irtosi konevoimin kepeästi ja samalla lammen reunat loiventuivat.
Kesäkuussa mittailimme lammen vesirajan paikkaa ja siistimme pihaa. Muutama puu sai kasvikatteet rungon ympärille ja liiterin päädystä tyhjättiin pois vanha halkopino. Lammen reunan suuri ruusuorapihlaja menehtyi myyrätuhoihin sillastusyrityksestä huolimatta, mutta sakokaivojen kulmaukseen edellisenä kesänä istutettu uusi pieni puu kukki kauniisti. Asentelin kärhöille pajutötterötukia ja siistin perennaryhmiä. Kylätalkkari kävi pienimässä liiterinpäädystä poistetut kuivat puut. Saksankurjenmiekat kukkivat poikkeuksellisen upeasti ja ensimmäiset mansikat olivat kypsiä. Moni vielä edellisenä kesänä taimelta näyttänyt havukasvi alkoi muistuttaa pientä puuta tai pensasta. Kuun lopulla hankittiin havuryhmän kulmaan uusi istumapenkki.
Sain naapurin puutarhurilta huonokuntoisia runkoruusuja, jotka olivat menossa roskiin. Elvyttelin niitä aikani ja ruukkupuutarha kasvoi kuudella ruusulla. Tienreunan pöllipenkissä kukki pioni ja jalopähkämö. Heittelin penkkiin perennojen väliin kesäkukan siemeniä.
Rakensimme kasvihuoneen taakse tiilipation. Osa tiilistä on vanhoja, pitkin tonttia alun perin pyörineitä ja osan saimme kaatopaikalta ilmaiseksi. Vaihtolapsi maalasi lavankauluksia punaisiksi ja aloimme rakentaa keittiöpuutarhaa. Naapuri antoi luvan käyttää vuosikausia takapihallaan lojuneet keltaiset tiilet potagerin kulkukäytävien reunakiviksi.
Theresan Suomenvuosi päättyi 1.7. ja muutama viikko sen jälkeen pihatyöt keskeytyivät toviksi, kun matkustimme Saksaan häntä tapaamaan. Palattuamme alkoi "sadekausi" eikä potager edistynyt ennen elokuuta.
Rhodoryhmään lisättiin Ahosen taimistosta löytynyt riippakuusi, suikerotuhkapensas ja verhoangervo. Vanhat istutusalueet kukoistivat. Salkoruusuja oli enemmän kuin edellisinä kesinä ja tuliunikko oli kylväytynyt itsestään hassuihin paikkoihin. Noidanhatussa kasvoi päivänsineä ja tuoksuhernettä. Paljon sormustinkukkia on ilmestynyt perennaryhmiin ja sammalruusu kukki ensimmäisen kerran "kunnolla".
Syyskuun tultua jatkoimme potagerin rakentamista. Riukuaidan reunaan istutettiin lisää kasveja ja pahoin ruohottunut kasvualusta katettiin sanomalehdillä ja hyvin maatuneella hevosenlannalla. Koska tiiliskiviä piisasi, sai istutusalue tiilireunan. Yläpihan perennapenkkiin liian suureksi kasvanut makeakirsikka siirrettiin potagerin kulman tiiliympyrään. Potagerin "peräseinä" on herukka-aidannetta. Sen jatkoksi ojan reunaan istutetiin purppuraheisiangervo. Yläpihalta kaivettiin lisäksi neljä marja-aroniapensasta ja tuotiin potagerin reunaan näkösuojaksi naapurille päin. Heinäseipäistä värkätyt tukipuut kestänevät jonkun vuoden...
Yläpihan kaarialleen alkupäähän istutettiin pensasruusut R. Martin Frobister ja R. Ritausma. Kumpikin sai jalokärhön juurelleen. Verannanpuoleiseen kaaritolppaan istutimme "Kibuvitsilta" saadun japaninkelasköynnöksen. Muita alueelle istutettuja uusia kasveja ovat mm. Helenanruusu, palsamiköynnös ja kultahumala.
Koska kivikaarelle tuli tilaa aroniapensaiden siirron jälkeen, sinne istutettiin ruusupensaita, koristekirsikka sekä koristeomenapuu 'Kirjailija'. Pensaiden väleihin laiteltiin kevätkukkia. Aikanaan ruusupensaat (R. pimpinellifolia 'Caerulea', R. gallica 'Iitin Tiltu', R. alba 'Maxima', R. gallica 'Jenny Duval', R. pimpinellifolia 'Dunwich Rose' ja R. gallica 'Charles de Mills') täyttävät reunan ja peittävät kivikaaren näkyvistä.
Kaaren reunaan jätettiin paikoilleen Eestistä tuotu 'Naidena'-luumu ja Siperianpihta.
Alapellolle istutettiin uusi ruusupensasrivistö joka sai juurelleen kuorikatetta. Samalla tuli hävitettyä ulkovarastosta iso laatikollinen vanhoja kissa- ja koiranäyttelyluetteloita. Vanha harrastus vuosikymmenen takaa tuotti iloa uudemmalle, paksu luettelokerros kuorikkeen alla estää juolavehnän kasvua. Rivissä oli seitsemän ruusuntainta: Magnifica, Vaarala, Kartanoruusu sekä 4 tuntematonta rescueruusua.
Potagerin lähelle valmistui uusi istutusalue; "Jannenpenkki". Viisi kottikärryllistä puhdasta multaa, johon kylvin ystävältäni saatuja harvinaisempien kasvien siemeniä. Kohopenkin reunat tehtiin vanhoista turveharkoista. Niiden alkuperäisen paikan valtasi vesimyyräyhdyskunta, ja rakennelma meni purkuun. Istutusaltaan pohjalla sekä mullan ja harkkojen välissä on mansikkakangasta. Mansikkakangasta on myös penkkiä kiertävän kuorikatteen alla.
Syksyn alennusmyynnit pakottivat laajentamaan istutusalueita: Ovenpielen katajaryhmää suurennettiin ja katajat saivat kaverikseen mm. kultahernesypressin ja vartetun lehtikuusen. Pitkän ja kapean harkkoreunapenkin eteen kaivettiin uusi istutusalue, johon suikattiin mm. kaksi alelaareista löytynyttä koristeomenapuuta, kevätatsaleoja ja perennoja. Yksi syysalennusmyynneistä löydetty kevätatsaleapensas istutettiin aivan sisääntulokäytävän varteen läheltä katseltavaksi. Syringa Mme Lemoine ja muutamia ruusupensaita istutettiin pihavajan luokse rajaamaan tontin reunaa.
Puutarhavajan puoleiseen päätyyn istutettiin Mustilankirsikka, Tuurenpihlaja, Koiranheisi, Pilvikirsikka ja muutama ruusupensas. Tontin reuna oli täysin "retuperällä", mutta maasto sen verran tasaista että istutuskorot sai mittailtua samaan tasoon. Pellon pitkä sivu sai suojaistutusrivistöksi paljon pieniä puita ja pensaita. Syysalennusmyyntitaimia, joista vesimyyrät tuhosivat suurimman osan.
Istutimme vuoden aikana paljon uusia havukasveja ja lehtipuita, mutta kulunut kesä oli ennen kaikkea koristeomenapuiden ja pensasruusujen kesä. Molempien määrä kasvoi melkoisesti. Kylvin myös ennätyspaljon yksivuotisia kesäkukkia, joista oli iloa pakkasiin asti. Kaikkein eniten pidin hajuherneistä, joita tuli tuikittua keväällä pitkin ja poikin, ja jotka sitten kiipeilivät ja kukkivat eri puolilla pihaa.
Lokakuussa kävivät metsurit taas tontilla. Alapellon päästä, puutarhavajan luota kaadettiin lahovikainen koivu. Sen "tilalle" istutettiin kirjovaahteran taimi. Puun alla lojunut vanha lautakasa näytti entistä kaameammalta, kun koivu oli poissa. Samalla lähti vanha pihlaja ja kaksi koivua liiterin takaa. Liiterin tausta on tarkoitus joskus tasoittaa ja tehdä siitä ns. varikkoalue, johon saa varastoitua multa-, hiekka- ja kuorikekasat.
Lampikuoppa jäi pujokuopaksi edelleen, mutta sen reuna-alueiden muotoilu sentään eteni hieman. Saimme myös alapellon hankalasti halkaisseen kesävesiputkikaivannon konevoimin umpeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti