Puutarhakauden alkaessa keväällä osasimme odottaa menetyksiä. Talven aikana myyrät olivat jatkaneet tuhojaan, tottakai! Onnettomuus kohtasi myös ruusuorapihlajaa, jonka kuori oli kaluttu lähes rungon ympäri ja juurista syöty niin suuri osa, että puu kaatui. Tuimme sen pystyyn ja ystävämme "Raakki" teki sillastuksen, jonka avulla puu sinnitteli hengissä kesään. Kuolleiksi kaluttuja puita, pensaita ja perennoja löytyi pitkin puutarhaa. Aikainen voipäärynä, Pepi-päärynä, omenapuut Lepaan meloni, Kultrenett ja koristeomena, punatammi, kirjavalehtinen syreeni, pihalaakeri, karhunvatukka ja joukko pensasruusuja sekä lukematon määrä perennoja oli tuhottu joko kokonaan tai silputtu pahoin.
Teimme kevätretkiä Viroon ja paikkasimme talven tuhoja istuttamalla uusia kasveja. Aivan kaikkea ei pihalta sentään oltu syöty ja sipulikukkia putkahteli sieltä ja täältä.
Pihapuuhat alkoivat puutarhavajan vesirännien asennuksella ja muutaman istutusalueen kanttaamisella. Puutarhaystäväni "netistä" toivat minulle helmikuussa 50-vuotispäivälahjaksi hienon kukkauurnan, jonka sijoituspaikaksi tuli sammaleinen keskuskivi uusimmalla istutusalueella.
Toukokuussa tuli tuttu metallimies tekemään kaari-alleen verannan ja liiterin väliselle kulkukäytävälle. Laajensimme alkukesästä kaarikäytävän vieressä olevan istutusalueen suuremmaksi ja siirsimme liian lähellä kirsikkapuuta kasvaneen helmipensaan väljempään tilaan. Jänedaan tehty kasvimatka "poiki" melkoisen määrän istutettavaa ja uusi alue tuli tarpeeseen.
Koska laajennusalueella kasvoi nurmikkoa emmekä halunneet poistaa maata kovin syvälle vuorasimme perennamaan pohjan paksulla kerroksella sanomalehteä, jonka päälle kippasimme puhtaan mullan. Loppukesästä kaarissa kasvoi "Jutitalta" saatu kelloköynnös ja uusi perennaryhmä alkoi näyttää tuuheammalta.
Monta vuotta "villinä" kasvanut R. Pohjantähti oli melkoista takkua, joten päätimme leikata siitä kaikki kuolleet oksat pois ja sitoa ruusun kunnolla porttiinsa. Homma oli alkukesän viheliäisimpiä, sillä Pohjantähti on todella piikikäs. Sinnikkään taistelun jälkeen ruusuportista mahtui taas kulkemaan.
Kesäkeittiön ympäristöä kohennettiin korvaamalla luonnonkivinen kohopenkki muurikivireunuksella. Koska sadevedet valuivat katolta kukkapenkkiin viritteli siippa katon reunaan vesikourun ja penkin päähän tuotu vanha sinkkipalju alkoi toimia kasteluvesisäiliönä. Multa-altaaseen istutettiin mm. köynnösukonhattu, siperianiiriksiä, liljoja ja ruusuja.
Lisäksi kesäkeittiön sivut siistittiin upottamalla ruohikon reunaan betonisia kansikiviä pitämään nurmikko pois kukkapenkistä. Ruusutarhan puoleisella reunalla jouduimme purkamaan osan ruusuportin luonnonkivistä kohopenkkiä kansikivien tieltä. Hankimme lisää muurikiviä ja aikomuksemme oli siistiä niiden avulla myös ruusuportin alempi multa-allas. Hanke jäi kuitenkin pahasti muiden töiden jalkoihin ja lisättiin lumen tultua keskeneräisten projektien pitkään jonoon. Nyt, kevättalvella 2008, se on jonossa edelleen :-)
Olopihan "kruunu", vanha ranskalainen rautapaviljonki nökötti vinossa nurmikon laidassa odottaen toimenpiteitä. Olimme hankkineet liuskekivilaattoja "lattiaksi" jo edellisenä syksynä, joten ukkokulta ja kesäpoika tarttuivat reippaana toimeen. Rautaisen ruusupaviljongin siirto, alustan tasaus ja laatoitus luonnonkivillä oli yli viikon hikinen urakka. Tällä tontilla riittää kiviä, ja joku niistä sattuu aina työmaan tielle. Pohjamulta ja hiekkakerros tasattiin veden avulla ja geotekniikkakankaan päälle tuotiin paksu kerros sepeliä jonka päälle liuskekivilaatat asennettiin. Laattojen väliin lakaistiin hienompaa saumaushiekkaa.
Kasveiksi valittiin kestävää Pohjantähtiruusua, R. Flammentantz, R. New Dawn ja R. Lawinia. Seuralaiskasveiksi Beta- ja törmäviini, köynnöshortensia ja kärhöjä. Aika näyttää, mitkä herkemmistä ruusuista menestyvät ja mitkä menehtyvät. Haaveissa on hankkia paviljonkiin valkoinen, tuulessa hulmuileva katosverho mutta sitä odotellessa vanhat pihatuolit saivat kelvata kalustukseksi. Syysmyrsky kaatoi pikkupöydän ja katkaisi päivänvarjosta varren, joten joskus alkuperäinen kesäverhoidea ehkä toteutuu.
Mitä seuraavaksi? Olimme joka kevät päättäneet, että "tänä kesänä" on tärkein pihatyö saada lampi valmiiksi. Joten emme tehneet sille mitään, vaan ryhdyimme väsäämään pihakeinulle laatta-alustaa... Työ osoittautui hyödylliseksi, sillä koko kesänä ei tarvinnut siirrellä kiikkua ruohonleikkuun tieltä.
Lampikuoppa kasvoi rikkaruohoja edelleen, mutta uusi hanke valloitti mieleni. Ruokailuryhmää ruohonleikkurin tieltä raahaillessani aloin hahmotella pihamaalle puulaatoista helposti kasattavaa terassia (kelpo kesäpoikamme piiloutui pahinta aavistellen pujokuoppaan sillä sanoilla "helppotöinen ja nopea" on historiallisia kaikuja tällä tontilla)...
Keinua ei enää tarvinnut siirrellä ruohonleikkurin tieltä. "Kuinka mukavaa olisi, jos pöytäryhmän kohdalla olisi tilanne sama. Tehtäisiin helposti ja vaivatta valmislaatoista terassi, mutta ensiksi oli saatava sen kohdalta suuret kivet pois". Poralla ja etanadynamiitilla se onnistui... eikä mennyt viikkoakaan... hmmm... helppoa ja nopeaa... Ilman kesäpoikaamme ei terassin teosta olisi tullut mitään. Kuutisenkymmentä kottikärryllistä maata ja kiviä siirtyi tontin "villimaalle" tasoitusmaaksi ja likimain saman verran kärrättiin sepeliä tilalle.
Kun terassin kansi oli peitetty lehtikuusilaatoilla oli aika miettiä istutuksia sen ympärille. Olemassa olevien perennaryhmien laajentaminen terassin reunaan saakka tuntui luontevimmalta vaihtoehdolta ja yhden viikonlopun kärräsimme multaa laajennusalueelle. Istutimme iiriksiä, kevätsipuleita, syysmyrkkyliljaa, pionia ja ruusuja.
Kokonaan valmiiksi emme terassia vuoden 2006 kesänä saaneet. Lampikuopan puoleinen pää jäi kasvittamatta ja keinu kaipasi eteensä muutamaa luonnonkivilaattaa. Terassirakennelma osoittautui kuitenkin toimivaksi ratkaisuksi. Kokoa on riittävästi (4,5 x 4,5 m), eikä tuolia siirrellessään tarvitse murehtia putoaako reunalta. Terassi on ollut ahkerassa käytössä, sillä syömme kesäisin paljon ulkona.
Kesäpojan "työleirin" lähetessä loppuaan keksimme vielä värkätä luonnonkivilaatoista polun verannalta ruokapaikalle. Luonnonkivisen laattapolun rakentamisessa ilmeni se huono puoli, että monta kesää sitten vaivalla värkätyt betonilaatat portaiden edessä näyttävät kököiltä ja tekee mieli joskus tulevaisuudessa korvata ne luonnonkivilaatoilla.
Terassityömaan yhteydessä kaivoi kesäpoika esille maalla täytetyn vanhan kaivonrengasviritelmän, jolle pohdimme jatkokäyttöä. Kaivanto on niin syvä, että sinne mahtuisi sininen sadevesitynnyri. Suojasimme kaivannon kuormalavalla, sillä jouduimme jo pelastamaan kaivokuopasta pienen, mutta kiukkuisen rusakonpojan.
Loppukesästä iski koko perheeseen aivan totaalinen pihatyötökki! Olimme ottaneet liian suuren urakan ja se kostautui heinäkuun lopulla täytenä välinpitämättömyytenä. Emme innostuneet mistään emmekä tehneet edes "pakollisia" pihatöitä. Onneksi puutarhassa on paljon paikkoja, jotka katteiden tai tiheiden istutusten vuoksi eivät täyttyneet kokonaan rikkaruohoista.
Vuosi jää erityisesti ukkokullan muistoihin "työleirikesänä, jona uuvahdimme jo heinäkuun lopussa", mutta ehdimme myös nauttia pihasta aika ajoin. Istuskella portaalla tai terassilla. Grillata ja retkottaa keinussa. Juhlia ripille päässyttä esikoista.
Muutama vuosia keskentekoisena roikkunut ulkohommeli valmistui ja uutta puolivalmista saatettiin alulle. Eniten koheni verannan ympäristö. Vanha valkoinen, puolilaho kukkalaatikko hävitettiin ja "muusikkojen taukopenkki" siirrettiin kauemmas verannasta, istutusalueen reunaan. Anopilta saatiin pihakäyttöön poljettava ompelukone, jonka metallijalasta suunnittelin tekeväni kivikantisen tarjoilupöydän terassille.
Nuoriso oli ajoittain ahkera ja saksalainen "vaihtolapsi" innostui kulkuporttien maalaamisesta. Muutoin piha oli koko elokuun hunningolla; rikkaruoho tunki esiin laattojen raoista, vain osa pitkäksi venähtäneestä ruohikosta ehdittiin leikata, kasvihuoneessa rehotti hallitsematon kaaos ja suurin osa omenasadosta jäi hyödyntämättä. Puutarhanhoitoa, njääh...
Kesän 2006 yksivuotinen kukka oli ehdottomasti orvokki. Niitä oli paljon!
Äkkiä oli lumi maassa ja jokasyksyinen säntäily alkoi... Mitä kaikkea on pitkin pihaa lumen alla? Kelloköynnös ei ehtinyt kypsyttää siemeniään, pihakalusteita peitti valkoinen vaippa eikä kukaan ole muistanut tyhjentää vesitynnyreitä. Lumi peitti vesimyyrän käytävät ja houkutti jänikset pihapiiriin. Verkotimme pieniä puita ja jakelimme myyrille "herkkuja". Naidena-luumusta oli pupu jo ehtinyt kuoria runkoa ja suojaamattomat ruusupensaat on käyty useampaan kertaan tutkimassa. Edelleenkin oli osa pihakalusteista hangessa. Pitäisi...
Marraskuun loppupuolella kaikki lumi suli pois. Loistava tilaisuus käydä hakemassa sisätiloihin talven alle jääneitä ruukkuja ja pihatyökaluja. Joulukuussa ihmettelimme "mustaa maata" siipan viritellessä jouluvaloja kaari-alleeseen. Tulevan vuoden puolelle jäi mietittäväksi, mitä teemme kahdella rautapyörällä ja kuinka vihdoin saisimme pujokuopasta pihalammen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti