Paeonia – Pihapiirin pionit

Suosikkipionini ovat vanhanaikaisia "kaalinpäitä". Suurikukkaisia, kerrottuja ja mieluiten tuoksuvia. Kuvassa Kiinanpioni Paeonia lactiflora Sarah Bernhard.

Pionilista kesän 2008 päivityksen jälkeen:

Paeonia Peter Joyn siementaimi 1
Paeonia Peter Joyn siementaimi 2
Paeonia lactiflora ’Alertie’
Paeonia lactiflora ’Paula Fai’
Paeonia lactiflora ’Reine Hortense’
Paeonia anomala Kasvista on kuvia
Paeonia lactiflora ’Bowl of Beauty’
Paeonia lactiflora ’Bowl of Cream’
Paeonia lactiflora ’Bric a Brac’
Paeonia lactiflora ’Cora Stubbs’
Paeonia lactiflora ’Dr. Alexander Fleming’
Paeonia lactiflora ’Duchesse De Nemours’
Paeonia lactiflora ’Edulis Suberba’
Paeonia lactiflora ’Fairy´s Petticoat’
Paeonia lactiflora ’Felix Crousse’
Paeonia lactiflora ’Festiva Maxima’
Paeonia lactiflora ’Inspecteur Lavergne’
Paeonia lactiflora ’Jadwiga’
Paeonia lactiflora ’Jan Van leewen’
Paeonia lactiflora ’Karl Rosenfield’
Paeonia lactiflora ’Koningn Wilhelmina’
Paeonia lactiflora ’Laura Dessert’
Paeonia lactiflora ’Marechal Mac Mahon’
Paeonia lactiflora ’Miss America’
Paeonia lactiflora ’Mrs Franklin D. Roosevelt’
Paeonia lactiflora ’Pillow Talk’
Paeonia lactiflora ’Prairie Afire’
Paeonia lactiflora ’Rasberry Sundae’
Paeonia lactiflora ’Souvenir de Louis Bigot’
Paeonia lactiflora ’Vogue’
Paeonia lactiflora Sarah Bernhardt
Paeonia lactiflora ’Krinkled White’
Paeonia mollis
Paeonia officinalis

Paeonia officinalis ’Anemoniflora’
Paeonia officinalis x peregrina ’Rosea Plena’
Paeonia P. peregrina ’Sunshine’
Paeonia tenuifolia

Paeonia tillipioni x kiinanpioni ’Early Scout’
Paeonia wittmanniana
Paeonis suffruticosa

Rose Garden – Pihapiirin ruusuja

Kuvan köynnösruusu Rosa New Dawn on yksi pihapiirini kauneimpia. Keräilen pääasiassa omajuurisia pensasruusuja, joita on vuosien mittaan kertynyt tontille satakunta eri lajiketta. Jotkut jo suuria pensaita, toiset vielä parikymmensenttisiä pikkutaimia, kolmannet siltä väliltä. Ruusulista kesän 2008 päivityksen jälkeen:

Rosa alba ’Maidens Blush’
Rosa alba ’Maxima’
Rosa alba ’Tertin kartano’
Rosa beggeriana 'Pohjantähti', Suomenköynnösruusu
Rosa blanda ’Betty Bland’
Rosa blanda ’Herttoniemi’
Rosa blanda ’Tarja Halonen’
Rosa bourbon ’Louise Odier’
Rosa carolina, Karoliinanruusu
Rosa centifolia ’Tunnelitie’
Rosa centifolia muscosa ’Nuit’s de Young’
Rosa centifolia muscosa ’Vaarala’
Rosa centifolia ’Onni’
Rosa centifolia ’Pikkala’
Rosa damascena ’Valtuustokatu’
Rosa 'Flammentanz', köynnösruusu
Rosa floribunda ’Rhapsody In Blue’
Rosa francofurtana ’Agatha’
Rosa ’Hurdal’, Norjanruusu
Rosa 'Heidelberg', köynnösruusu
Rosa 'John Capot', pilariruusu
Rosa gallica ’Alain Blanchard’
Rosa gallica ’Belle de Crezy’
Rosa gallica ’Charles de Mills’
Rosa gallica ’Dutchesse de Montebello’
Rosa gallica ’Hippolyte’
Rosa gallica ’Iitin Tiltu’
Rosa gallica ’Jenny Duval’
Rosa gallica ’Officinalis’, apteekkarinruusu
Rosa gallica ’Olkkala’
Rosa gallica 'President de Seze'
Rosa gallica ’Splenders’
Rosa gallica 'Tuscany'
Rosa gallica ’Versicolor’, kirjoapteekkarinruusu
Rosa helenae, Helenanruusu
Rosa 'Lawinia', köynnösruusu
Rosa majalis ’Malvankukka’
Rosa majalis ’Tornedal’, Tornionlaaksonruusu
Rosa majalis x Rosa rugosa, Pietarinruusu
Rosa moschata ’Mozart'
Rosa multiflora, Japaninköynnösruusu
Rosa 'New Dawn', köynnösruusu
Rosa nutkana, Nutkanruusu
Rosa pimpinellifolia ’Caerulea’
Rosa pimpinellifolia ’Dunwich Rose’’
Rosa pimpinellifolia ’Else’
Rosa pimpinellifolia ’Grandiflora’, Patelanruusu
Rosa pimpinellifolia ’Juhannusmorsian’
Rosa pimpinellifolia ’Kerisalo’
Rosa pimpinellifolia ’Marzipan’
Rosa pimpinellifolia ’Papula’
Rosa pimpinellifolia ’Plena’, juhannusruusu
Rosa pimpinellifolia ’Poppius’, suviruusu
Rosa pimpinellifolia ’Posliinikaunotar’
Rosa pimpinellifolia ’Red Nelly’
Rosa pimpinellifolia 'Ristinummi'
Rosa pimpinellifolia ’Suzanne’
Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'
Rosa pimpinellifolia ’William III’
Rosa rubiginosa ’Magnifica’, tarhaomenaruusu
Rosa rubrifolia glauca, punalehtiruusu
Rosa rubrifolia glauca 'Nova'
Rosa rugosa ’Blanc Double de Coubert’
Rosa rugosa ’Dagmar Hastrup’
Rosa rugosa ’F.J. Grootendorst’, neilikkaruusu
Rosa rugosa ’Hanko-Hyvinkäätie’, löytöruusu
Rosa rugosa ’Hämeenlinnantie’, löytöruusu
Rosa rugosa ’Katri Vala’
Rosa rugosa ’Korsontie’, löytöruusu
Rosa rugosa ’Martin Frobisher’
Rosa rugosa ’Martta’
Rosa rugosa ’Moje Hammarberg’
Rosa rugosa ’Mont Blanc’
Rosa rugosa ’Pappilan neito’
Rosa rugosa ’Pink Pavement’
Rosa rugosa ’Pohjolan Kuningatar’
Rosa rugosa ’Ritausma’
Rosa rugosa ’Robusta’
Rosa rugosa ’Pink Robusta’
Rosa rugosa ’Schneekoppe’
Rosa rugosa ’Sofia’
Rosa rugosa 'Tuija'
Rosa rugosa ’Zilga’
Rosa villosa ’Ainola’, luumuruusu
Rosa virginiana, kiiltoruusu
Rosa x obovata, Marianruusu
Rosa x harisonii ’Auroora’
Rosa x harisonii ’Kiiminki’
Rosa x harisonii ’Maija Hesperia’
Rosa x harisonii ’Paimio’
Rosa x harisonii ’Williams Double Yellow’
Rosa x majorugosa, Pietarinruusu
Rosa x rugotida, keijunruusu
Rosa x rugotida ’Dart´s Defender’
Rosa x spaethiana, neuvoksenruusu
Rosa x suionum ’Minette’, Mustialanruusu
Rosa ’Schalin 10’

Nimettömät ja/tai tunnistamattomat

Rosa centifolia "kartanonruusu "suodatuskenttä 3"
Rosa centifolia muscosa "etupihan sammalruusu"
Rosa ’Kitunen 1aconitumilta’
Rosa ’potager oikea’
Rosa ’potager vasen’
Rosa ’ruusukaari 6’
Rosa ’ruusukaari 7’
Rosa ’R1’
Rosa ’R2’
Rosa ’R3’
Rosa ’R4’
Rosa ’Lumo’
Rosa ’multakasan reuna’
Rosa ’suodatuskenttä 4’
Rosa ’suodatuskenttä 5’
Rosa ’suodatuskenttä 6’

2009 – Kevätsipulitilaus Eurobulb

Viime kesänä tilasin Eurobulbilta tämän Suklaakosmoksen (Cosmos atrosanguineus). EUROBULB -kevätkimppa http://www.klorofylli.com/ -porukan kanssa on tämän vuoden ensimmäinen ulkomaille suuntautunut kasvitilaukseni.

Maaliskuun lopulla on taas tulossa kaikenlaisia "herkkuja":

Arisaema candidissimum
Arisaema griffithii
Cosmos atrosanguineus
Eremurus 'Cleopatra'
Galtonia candicans
Galtonia viridiflora
Hemerocallis 'Baby Betsy'
Iris 'Dance Ballerina Dance'
Iris 'Desert Echo'
Iris 'Silver Edge'
Lilium cernuum ‘Album’
Lilium speciosum ‘Album’
Lilium 'Stargazer'
Polygonatum falcatum ‘Variegatum’
Sanguinaria canadensis
Sanguinaria canadensis ‘Multiplex’

Suklaakosmoksen ja Galtoniat jätin syksyllä perennapenkkiin. Olen huono talvettamaan juurakoita eikä meillä ole missään sopivan viileää, jotta homma sujuisi ilman virittelyä. Myös Dahlian juurakot ja Ruostekukat ovat tässä talossa kesäkukkia. Ostan uusia juurakoita joka kevät. Joskus harvoin joku talvehtii ulkona ja säästyy lisäksi vesimyyrien hampailta, ja se on tietysti iloinen yllätys.

2008 – pujokuopasta pihalammeksi

Vuosi 2008 aloitti puutarhassani uuden kymmenvuotiskauden ja merkittävin tapahtuma pihamaalla oli vuodesta 2002 tekeentyneen pihalammen valmistuminen kakkosvaiheeseen. Pujokuoppa pitää vettä! Toki tapahtumarikas vuosi pitää sisällään paljon muutakin.

Tammikuu alkoi poikkeuksellisen leutona ja lumettomana. Ruoho maassa oli vihreää ja katajan alla kukki "Kibuvitsilta" aikoinaan saatu perhosorvokki. Helmikuussa alkoi kotomaisema näyttää jo talvisemmalta ja lumi peitti puuhastelijan pihamaan keskentekoiset projektit ajoittain ja osittain.

Maaliskuussa pihapuuhat alkoivat varttamisen opettelulla. Ystävämme "Atman" kävi kujeilemassa ja tekaisi tavallisesta pihapihlajasta keltakirjavan riippamallin ja lisäsi luumu- ja päärynäpuihimme uusia lajikkeita.

Huhtikuussa kunnostettiin pihakalusteita, siivottiin perennaryhmiä ja verannalla kasvoivat uudet pionit ruukuissaan. Isohelmililja (Muscari latifolium) oli levinnyt mukavasti Serbiankuusen alle ja kerrottukukkainen sinivuokko ilahdutti kukinnallaan. Hepatica nobilis var. Plena Typ Tschechei löytyi aikanaan puutarhamessumatkalta Tukholmasta. Suloisin huhtikuun kukkijoista on mielestäni kuitenkin Lumikki (Sanguinaria canadensis). Hibatuija (Thujopsis dolabrata) talvehti, myyriltä oli jäänyt joukko kevätsahraminsipuleita huomaamatta ja uudet keisarinpikarililjat (Fritillaria camschatcensis) pukkasivat pontevasti varsia. Joissa killuivat iloisina kevään ensimmäiset liljakukot. Runkoruusut roijattiin kellarista pihamaalle ja kuopuksen kanssa taottiin sepän pajalla puutarhakoristeita.

Toukokuun alussa juhlittiin vappua työskentelemällä koko viikonloppu pihalla. Lampityömaalla alkoi viimeisten kivien siirto-operaatio reikien poraamisella ja etanadynamiitin sekoittamisella. Kuopus hioi pihakeinusta vanhan lakkakerroksen pois ja kaikki kanttasivat istutusalueita ja siivoilivat talventörröttäjiä perennamaista. Vanhat, talon "mukana tulleet" narsissit kukkivat komeasti. Tuppaiden ajoittainen ylösnostaminen ja jakaminen on tuottanut tulosta. Persikkapuumme (Prunus persica 'Maira') innostui ensimmäistä kertaa kukkimaan oikein enemmälti ja aloimme elätellä satotoiveita.

Toukokuun lopulla olin taas mukana "Kibuvitsin" Türin reissulla Virossa ja tuliaisia kertyi sekä kotiin että kavereille... Alppikärhöt kukkivat, samoin koiranhammas (Erythronium) ja kylmäkukka (Pulsatilla vulgaris).

"Atmanin" tekemät vartokset onnistuivat liki 100-prosenttisesti ja esimerkiksi Leenan keltaluumussa kasvaa nyt mm. Mantsurian aprikoosia. Virosta tuotu Clematis 'Anna Karolina' kukki verannan nurkalla katajassa ja norjanangervoaita (Spiraea x cinerea 'Grefsheim') oli kauneimmillaan.

Kesäkuussa alkoivat etupihalla "tosi toimet". Liiteriä vastapäätä olevaan istutusalueeseen oli "pakko" tehdä kulmalaajennus, jotta saamme aikanaan näkösuojaa kesäkeittiölle. Laajennusosan kärjestä löytyi luonteva paikka perhepäärynäpuulle (Pyrus communis 'Tonkovjatka–Flemish Beauty–Elokuu').

Pihatyöt jatkuivat lampikuopalla, josta vinssasimme pois isoja kivilohkareita. Hankimme halvan käsivintturin ja tukevaa ketjua. Niiden avulla ja kylätalkkaria apumieheksi vuokraamalla saimme yli satakiloiset kivenkappaleet hiissattua sentti sentiltä ylös kuopasta. Lampikuopasta nousi kiveä ja maata tasaiseen tahtiin.

Kesäkuu on alppiruusujen aikaa talon päädyssä. Toukokuun lopulla olimme koko perhe mukana "Rhodoistin" järkkäämässä Pässin Villan rhodometsän istutustalkoissa. Saimme lahjaksi sieltä mm. upeakukkaisen Rhododendron hybr. 'Graffito':n, jolle piti tehdä tilaa alppiruusuryhmään. Poistimme nurmikkoa ryhmän toisesta päästä, mutta "miksi ei saman tien laajennettaisi hieman enemmän"... Istutimme kolme alppiruusua ja aloimme kaivaa uutta rajalinjaa rhodoryhmälle.

Ehdimme työn lomassa myös nauttia puutarhan kukkaloistosta. Kultakuoriainen (Cetonia aurata) viihtyi pionissa "Paeonia Joy Oikeanpuoleinen". Pöllipenkissä kukki kirjavalehtinen unelmatädyke (Veronica gentianoides variegata). Etupihalla puolestaan hehkui tulenliekkinä oranssikukkainen Rhododendron mollis 'Koningin Emma' ja kirjavalehtinen rotkolemmikki (Brunnera macrophylla variegata) kurkisteli ujona Helmipensaan alta. Kesäkuussa kukkivat myös lewisiat, ruusuorapihlaja ja juhannusruusu. Punavalkea tulppaani T. 'Marilyn' paljastui tosi pirteäksi väriltään. Omenapuun alla hehkuivat vanhaa kantaa olevat isokukkaiset idänunikot, "Vincalta" saatu siperianiiris, Rosa pimpinellifolia 'Red Nelly' ja hauskanvärinen matala iiris Iris germanica 'Hocus Pocus'.

Tilasimme Kovjoki Elementiltä valmiiksi kasatun betonisen maakellarin jo keväällä, mutta olimme sopineet toimituksen kesäkuulle, jotta ehdimme teetättää kellarille perustukset; salaojitetun sepelipatjan. Ainoa paikka pihassa, johon mötikän saisi vinssattua, on lähellä puutarhavajaa, joten myyränkekomallinen maamassakerros kellarin päällä ei siinä paikassa toimisi. Perustukset kaivanut urakoitsija tasoitteli kauhallaan samalla myös tontin takareunaa.

Kasvihuoneen kulmalla Siperiankarhunvatukka (Rubus fruticosus) kukki komeasti ja villimaan pikkumetsän tasoitustyömaa eteni sitä mukaa kun lammelta kärrättiin sinne irtomaata. Teinit urakoivat istutusalueiden reunoja aina silloin, kun trampoliinilta malttoivat irrota. Minä siivoilin perennamaita ja kitkin laattakivien väleistä voikukkia. Runsaasti kukkiva ajuruoho (Thymus) on helppo kasvi liuskekivilaattapolun reunaksi. Täyttää raot eikä rikkakasveille jää juuri tilaa. Levitin sitä laattapolun koloihin.

Alppiruusuryhmä saavutti lopullisen muotonsa ja ryhmän "nokkaan" istutettiin "HTHB":ltä saatu töyhtöangervo. Ruusutarhan Pohjantähtiportti oli kasvanut umpeen, sillä kaikki aika ja energia kului lammella ja alppiruusuryhmässä. Lammen reunoja muotoiltiin ja neitokaiset olivat penkinreunustamisprojektissaan päässeet yhden istutusalueen ympäri. "Terhikoolta" joskus vaihdettu Valamonruusu (Rosa gallica 'Splenders') kukki kauniimmin kuin koskaan.

Loppukuusta tuli maakellari... mötikkä pudotettiin nosturin nokasta liki sentilleen siihen mihin piti. Jäimme pohtimaan, kuinka toteutamme suoran seinämän puutarhavajan puoleiseksi maavalliksi...

Heinäkuussa Paeonia 'Vogue' pukkasi niin valtavan kukan, että kukkavarsi katkesi ja saimme ihailla kaalinpään kokoista kukkaa vain hetken maljakossa. Rosa 'Rhapsody In Blue' kukki uskollisesti ja kasvivaihdosta rantautunut vaalea variantti Palavasta rakkaudesta ihastutti.

Lammella sen sijaan kaivettiin koloa sähköjohdolle, kerättiin teräviä kiviä pois ja päästiin vihdoin itse asiaan! Ohut hiekkakerros, suodatuskangasta ja allaskumi olivat vihdoin paikallaan. Matalaan osaan lampea aseteltiin erikokoisia kiviä ja pohjaa peitettiin osittain karkealla soralla. Kivikon alle laitettiin tuplakerros allaskumia. Ensimmäinen pieni istutusalue alkoi sekin muotoutua lammen reunalle.

Heinäkuisista kukkijoista lempikasvejani ovat mm. soma Tarhajuoru (Tradescantia x andersonia 'Charlotte') ja hauska kärsäkalla (Arisaema ciliatum var. liubaense). Köynnösruusuista suloisimpiin kuuluu hempeän vaaleanpunainen Rosa 'New Dawn'. Valkoinen Helenanruusu (Rosa helenae) oli päättänyt valloittaa sekä ulkopuolen että sisäpuolen kesäkeittiöstä ja Paeonia 'Bowl of Beauty' kukkalatvat kaartuivat niin runsaina kapealle kulkuväylälle, että sitä sai tosissaan väistellä ettei tulisi talloneeksi.

Heinäkuun 15. päivä lupasin päästää pihaamme Puutarhaunelmien kuvausryhmän ja vaikka ajattelin antaa puutarhan olla siinä kunnossa missä se sattuisi olemaan, aloin kuitenkin katsella "vierain silmin" ympäristöäni ja sen seurauksena tietenkin siivoilla nurkkia vimmatusti. Omia romukasoja ei välttämättä näe, vaikka naapurin törky pistää silmään. Joten kiersin pihaa tutkien, onko syytä hoitotoimiin. Käytännössä se tarkoittaa yli puolimetristä ohdaketta tai vastaavaa. Tontti on iso ja piha paljolti kesken, joten on pakko olla suurpiirteinen – muuten menisi yöunet. Lampea emme saisi kokonaan valmiiksi, joten voimme vain toivoa ettei sitä kuvattaisi kovin isosti. Oli suorastaan loistava ajatus ryhtyä siivoilemaan. Edes kerran kesässä on istutuspurkit, rikkaruohokärryt ja voikukkaraudat jossakin muualla kuin pitkin ja poikin. Naapurikaupan alennuskorista löytyi alle kahdella eurolla Ruusunnuppupelargoni piilottamaan yhden ruman kohdan ja tarmonpuuskani seurauksena liiterin seinustalta katosi erinäinen kasa siinä useamman vuoden seisonutta sekalaista rompetta. Clematis 'Marmori' kiipesi omenapuuhun ja avasi kukkansa juuri sopivasti. Ruusutarhassa kukki parhaimmillaan R. rugosa 'Moje Hammarnberg', joka meillä kukkii yleensä kesä–heinakuusta aina talven tuloon saakka.

Alapellolla kypsyivät loippukuusta vadelmat ja liian kuivassa lehtikompostissa mellasteli peltomyyräpopulaatio. Vuonna 2007 perustettua potageria saatiin rakenneltua hieman valmiimmaksi. Puutarhavajan takaa vietiin vanhoja lautakasoja kaatopaikalle, mutta maakellarille ei ehditty koko kesänä suoda ajatustakaan. Pellon loppupää jäi ajelematta, ja sitä myyräystävämme juhlivat kalvamalla komean Tuurenpihlajan (Sorbus 'Dodong') tontin reunasta kuorettomaksi ja hengiltä. Liiterin päätyyn alkoi kerääntyä rompetta. "Vastahan se siivottiin!!!"

Olimme päättäneet heinäkuun aikana raivata kasvihuoneen läheltä hedelmäpuun taimia piilottelevan ohdakepöpelikön matalaksi ja revimme maasta sinne joskus hautautuneita mansikkamuoveja. Osa aikoinaan alennusmyynistä hankittuja hedelmäpuuntaimia oli myyrien totaalisesti tuhoamia. Samalla siivosimme joitakin juolavehnän valtaamia vanhoja messumattokatteita pois ja merkkasimme villalangalla kaikki keltaiset vadelmat. Aiomme siirtää ne omaan penkkiinsä ensi keväänä.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen uskaltauduimme kokeilemaan koikarppien kasvatusta pihalammessa ja hankimme seitsemän karpinpoikasta. Yksi niistä menehtyi, mutta saimme sen tilalle kaksi uutta, joten nyt lammessa polski Blondi ja seitsemän kääpiötä. Lapset tietenkin nimesivät joka ainoan eväkkään. Heinäkuu alkoi lampiprojektin merkeissä ja samoissa tunnelmissa kesälomia lopeteltiin. Siippa jatkoi reunakiveyksien rakentamista ja teimme terassin jatkoksi singelistä "hiekkarannan". Biitsille suunniteltiin laitettavaksi myöhemmin liuskeesta astinkivet sillä singeli ei ole kovin mukavaa paljaiden jalkojen alla. Lampi on alkanut kuhista elämää. Siellä on sudenkorentoja ja suursukeltajia.

Elokuu toi tullessaan pieniä elämänmuutoksia, sillä kuopus aloitti lukion. Puutarha tuotti satoa ja loppukesän kukkaset muuttivat pihan ilmettä. "Magdalenalta" saatu hauska Hopeakurho (Carlina acaulis) kukki ensimmäisen kerran useammalla kukalla. Vuoden 2008 uusia kokeiluja oli Suklaakosmos (Cosmos atrosanguinea), joka saa luvan kokeilla ulkona talvehtimista. Vaikka kesä oli sateinen, kärhöt kukkivat hyvin. Joukossa oli paljon edellisenä vuonna messuilta hankittuja Mahhovin lajikkeita. Teinit perkasivat juolavehnän valloittamasta mansikkamaasta hyväkuntoisia rönsytaimia ja perustivat uuden pienen mansikkamaan kohopenkkiin, jossa hommailin huonolla menestyksellä siemenkylvöjen parissa.

Maira-persikka tarjosi tosiaan ensimmäiset maistiaiset! Kypsiksi ehti vain neljä persikkaa, muut putosivat raakileina alas.

Syyskuu sateineen ei juuri houkuttanut pihahommiin. Oli kuitenkin vielä istutettava joitakin Viron sipulireissun tuliaisia ja syysalennusmyyntilöydöt. Käärmeenparta (Ophiopogon planiscapus 'Nigrescens') ei kuulemma ole heinä vaan kuuluu kielokasveihin, vaikka heinältä näyttääkin. Thuja 'Golden Mop':in löysin Lüübnitsasta ja istutin tontin reunaan.

Paikallinen rautakauppa tarjosi alennettuun hintaan kevytrunkoista autotallia juuri, kun vanha pressutallimme on hajoamassa. Jatkuvassa sateessa ei maalaamisesta eikä sisäpuolen puunsuojaamisesta tullut mitään, joten tämäkin projekti valmistuu vasta ensi vuonna. Autolle siitä ei ole vielä mitään iloa, mutta varastotilana kyllä.

Loppusyksyn kukkijoista eniten ilahdutti vaaleanpunainen lumme, joka jaksoi kukkia lokakuun loppuun. Jäihän vuosi 2008 mieliimme sinä vuotena, jolloin pujokuoppa muuttui pihalammeksi.
Tästä on hyvä jatkaa ensi keväänä. Puutarhassa – ainakaan meidän – ei ole koskaan kaikki valmista.

2007 – punaisia lavankauluksia potagerissa

Kymmenes puutarhavuosi. Tammikuinen puutarha nukkuu. Vain vesimyyrien tiedän valvovan. Kun maa oli taas valkoinen alkoi talvi tuntua talvelta.

Helmikuussa nuhjasin puutarhakirjat kainalossa takkatulen lämmössä ja odottelin lumien sulamista. Maaliskuussa alkoi armoton puusouvi, taas kerran. Ensimmäisenä oli lähtövuorossa suuri koivu kesäkeittiön kulmalta. Viimeinen pihapiirin yli satavuotiaista jättiläisistä on tullut matkansa päähän. Tontin rajamailla kasvava huono-oksainen koivu sai myös kaatotuomion. Sen tilalle istutetaan joskus havuja, jotka peittävät näkyvistä naapurin romukasat myös lehdettömään aikaan. Rohkeasti parkkeerasi kaataja pakettiautonsa lähelle kaatolinjaa, mutta koivu romahti liki sentilleen siihen mihin pitikin! Samalla kevennettiin vanhan omenapuun latvusta ja puu sai vuosia lisäaikaa.

Maalis–huhtikuun ajan riitti halkohommaa. Vaihto-oppilaamme Theresa oli isoksi avuksi ja käytteli klapikonetta ukkokullan hanslankarina. Ahkera vaihtolapsi myös pinosi klapeja liiteriin. Sitkeästi, sillä kokemattomalta kasaajalta pino romahti muutamaan kertaan ennen kuin neitonen keksi kuinka pinosta saa tukevan.Tilasimme arporisteilta hedelmäpuiden hoitoleikkaukset samaan syssyyn ja omenapuita leikattiin. Huhtikuussa puukaatoporukka toi hakettajan tontille ja oksakasat muuttuivat kuohkeaksi kateaineeksi. Hake kannettiin liki kaikki lännenheisiangervo- ja ruusuaidan rikkaruohoesteeksi. Hakkeen alle joutivat lisäesteeksi menneen talven mainospostit.

Toukokuussa tein etupihalle pienen istutusalueen edelliskesänä rakennetun kaari-alleepenkin eteen. Pihatien reunaan rakensimme pöllireunapenkin. Mitäpä sitä ei ihminen tekisi väistelläkseen entisiä keskentekoisia töitään kuten lampiprojektiaan. Istutin penkkiin mm. päivänliljoja, pionia, kellokukkia, kurjenpolvia ja takakulmaan ruusupensaita. Perennaryhmän sisään jäänyt menapuu sai sepelikauluksen runkonsa ympärille. Kesäpoika käväisi viikonloppuhommissa ja saimme istutettua tontin reunaan kolme suurta pylväskatajaa. Laajensimme samalla istutusaluetta ja lisäsimme perennaryhmän kulmaan helmipihlajan ja omenaruusun. Eestinmatkatuliaisia puutarhamessuilta kertyi niin suuri määrä, että talon päädystä kaivettiin siekailematta pois pitkä pätkä nurmikkoa ja pensasaidan sisäpuolelle laadittiin perennapenkki koko aidan pituudelta.

Fasaani teki pihavierailun (crocuspenkkiin) toukokuun lopulla... mutta odotetumpi vieras oli ystävämme, joka tuli auttamaan pihalammen maansiirtohommissa. Paksu juuriturvekerros irtosi konevoimin kepeästi ja samalla lammen reunat loiventuivat.

Kesäkuussa mittailimme lammen vesirajan paikkaa ja siistimme pihaa. Muutama puu sai kasvikatteet rungon ympärille ja liiterin päädystä tyhjättiin pois vanha halkopino. Lammen reunan suuri ruusuorapihlaja menehtyi myyrätuhoihin sillastusyrityksestä huolimatta, mutta sakokaivojen kulmaukseen edellisenä kesänä istutettu uusi pieni puu kukki kauniisti. Asentelin kärhöille pajutötterötukia ja siistin perennaryhmiä. Kylätalkkari kävi pienimässä liiterinpäädystä poistetut kuivat puut. Saksankurjenmiekat kukkivat poikkeuksellisen upeasti ja ensimmäiset mansikat olivat kypsiä. Moni vielä edellisenä kesänä taimelta näyttänyt havukasvi alkoi muistuttaa pientä puuta tai pensasta. Kuun lopulla hankittiin havuryhmän kulmaan uusi istumapenkki.

Sain naapurin puutarhurilta huonokuntoisia runkoruusuja, jotka olivat menossa roskiin. Elvyttelin niitä aikani ja ruukkupuutarha kasvoi kuudella ruusulla. Tienreunan pöllipenkissä kukki pioni ja jalopähkämö. Heittelin penkkiin perennojen väliin kesäkukan siemeniä.

Rakensimme kasvihuoneen taakse tiilipation. Osa tiilistä on vanhoja, pitkin tonttia alun perin pyörineitä ja osan saimme kaatopaikalta ilmaiseksi. Vaihtolapsi maalasi lavankauluksia punaisiksi ja aloimme rakentaa keittiöpuutarhaa. Naapuri antoi luvan käyttää vuosikausia takapihallaan lojuneet keltaiset tiilet potagerin kulkukäytävien reunakiviksi.

Theresan Suomenvuosi päättyi 1.7. ja muutama viikko sen jälkeen pihatyöt keskeytyivät toviksi, kun matkustimme Saksaan häntä tapaamaan. Palattuamme alkoi "sadekausi" eikä potager edistynyt ennen elokuuta.

Rhodoryhmään lisättiin Ahosen taimistosta löytynyt riippakuusi, suikerotuhkapensas ja verhoangervo. Vanhat istutusalueet kukoistivat. Salkoruusuja oli enemmän kuin edellisinä kesinä ja tuliunikko oli kylväytynyt itsestään hassuihin paikkoihin. Noidanhatussa kasvoi päivänsineä ja tuoksuhernettä. Paljon sormustinkukkia on ilmestynyt perennaryhmiin ja sammalruusu kukki ensimmäisen kerran "kunnolla".

Syyskuun tultua jatkoimme potagerin rakentamista. Riukuaidan reunaan istutettiin lisää kasveja ja pahoin ruohottunut kasvualusta katettiin sanomalehdillä ja hyvin maatuneella hevosenlannalla. Koska tiiliskiviä piisasi, sai istutusalue tiilireunan. Yläpihan perennapenkkiin liian suureksi kasvanut makeakirsikka siirrettiin potagerin kulman tiiliympyrään. Potagerin "peräseinä" on herukka-aidannetta. Sen jatkoksi ojan reunaan istutetiin purppuraheisiangervo. Yläpihalta kaivettiin lisäksi neljä marja-aroniapensasta ja tuotiin potagerin reunaan näkösuojaksi naapurille päin. Heinäseipäistä värkätyt tukipuut kestänevät jonkun vuoden...

Yläpihan kaarialleen alkupäähän istutettiin pensasruusut R. Martin Frobister ja R. Ritausma. Kumpikin sai jalokärhön juurelleen. Verannanpuoleiseen kaaritolppaan istutimme "Kibuvitsilta" saadun japaninkelasköynnöksen. Muita alueelle istutettuja uusia kasveja ovat mm. Helenanruusu, palsamiköynnös ja kultahumala.

Koska kivikaarelle tuli tilaa aroniapensaiden siirron jälkeen, sinne istutettiin ruusupensaita, koristekirsikka sekä koristeomenapuu 'Kirjailija'. Pensaiden väleihin laiteltiin kevätkukkia. Aikanaan ruusupensaat (R. pimpinellifolia 'Caerulea', R. gallica 'Iitin Tiltu', R. alba 'Maxima', R. gallica 'Jenny Duval', R. pimpinellifolia 'Dunwich Rose' ja R. gallica 'Charles de Mills') täyttävät reunan ja peittävät kivikaaren näkyvistä.

Kaaren reunaan jätettiin paikoilleen Eestistä tuotu 'Naidena'-luumu ja Siperianpihta.

Alapellolle istutettiin uusi ruusupensasrivistö joka sai juurelleen kuorikatetta. Samalla tuli hävitettyä ulkovarastosta iso laatikollinen vanhoja kissa- ja koiranäyttelyluetteloita. Vanha harrastus vuosikymmenen takaa tuotti iloa uudemmalle, paksu luettelokerros kuorikkeen alla estää juolavehnän kasvua. Rivissä oli seitsemän ruusuntainta: Magnifica, Vaarala, Kartanoruusu sekä 4 tuntematonta rescueruusua.

Potagerin lähelle valmistui uusi istutusalue; "Jannenpenkki". Viisi kottikärryllistä puhdasta multaa, johon kylvin ystävältäni saatuja harvinaisempien kasvien siemeniä. Kohopenkin reunat tehtiin vanhoista turveharkoista. Niiden alkuperäisen paikan valtasi vesimyyräyhdyskunta, ja rakennelma meni purkuun. Istutusaltaan pohjalla sekä mullan ja harkkojen välissä on mansikkakangasta. Mansikkakangasta on myös penkkiä kiertävän kuorikatteen alla.

Syksyn alennusmyynnit pakottivat laajentamaan istutusalueita: Ovenpielen katajaryhmää suurennettiin ja katajat saivat kaverikseen mm. kultahernesypressin ja vartetun lehtikuusen. Pitkän ja kapean harkkoreunapenkin eteen kaivettiin uusi istutusalue, johon suikattiin mm. kaksi alelaareista löytynyttä koristeomenapuuta, kevätatsaleoja ja perennoja. Yksi syysalennusmyynneistä löydetty kevätatsaleapensas istutettiin aivan sisääntulokäytävän varteen läheltä katseltavaksi. Syringa Mme Lemoine ja muutamia ruusupensaita istutettiin pihavajan luokse rajaamaan tontin reunaa.

Puutarhavajan puoleiseen päätyyn istutettiin Mustilankirsikka, Tuurenpihlaja, Koiranheisi, Pilvikirsikka ja muutama ruusupensas. Tontin reuna oli täysin "retuperällä", mutta maasto sen verran tasaista että istutuskorot sai mittailtua samaan tasoon. Pellon pitkä sivu sai suojaistutusrivistöksi paljon pieniä puita ja pensaita. Syysalennusmyyntitaimia, joista vesimyyrät tuhosivat suurimman osan.

Istutimme vuoden aikana paljon uusia havukasveja ja lehtipuita, mutta kulunut kesä oli ennen kaikkea koristeomenapuiden ja pensasruusujen kesä. Molempien määrä kasvoi melkoisesti. Kylvin myös ennätyspaljon yksivuotisia kesäkukkia, joista oli iloa pakkasiin asti. Kaikkein eniten pidin hajuherneistä, joita tuli tuikittua keväällä pitkin ja poikin, ja jotka sitten kiipeilivät ja kukkivat eri puolilla pihaa.

Lokakuussa kävivät metsurit taas tontilla. Alapellon päästä, puutarhavajan luota kaadettiin lahovikainen koivu. Sen "tilalle" istutettiin kirjovaahteran taimi. Puun alla lojunut vanha lautakasa näytti entistä kaameammalta, kun koivu oli poissa. Samalla lähti vanha pihlaja ja kaksi koivua liiterin takaa. Liiterin tausta on tarkoitus joskus tasoittaa ja tehdä siitä ns. varikkoalue, johon saa varastoitua multa-, hiekka- ja kuorikekasat.

Lampikuoppa jäi pujokuopaksi edelleen, mutta sen reuna-alueiden muotoilu sentään eteni hieman. Saimme myös alapellon hankalasti halkaisseen kesävesiputkikaivannon konevoimin umpeen.

2006 – Terassikesä

Puutarhakauden alkaessa keväällä osasimme odottaa menetyksiä. Talven aikana myyrät olivat jatkaneet tuhojaan, tottakai! Onnettomuus kohtasi myös ruusuorapihlajaa, jonka kuori oli kaluttu lähes rungon ympäri ja juurista syöty niin suuri osa, että puu kaatui. Tuimme sen pystyyn ja ystävämme "Raakki" teki sillastuksen, jonka avulla puu sinnitteli hengissä kesään. Kuolleiksi kaluttuja puita, pensaita ja perennoja löytyi pitkin puutarhaa. Aikainen voipäärynä, Pepi-päärynä, omenapuut Lepaan meloni, Kultrenett ja koristeomena, punatammi, kirjavalehtinen syreeni, pihalaakeri, karhunvatukka ja joukko pensasruusuja sekä lukematon määrä perennoja oli tuhottu joko kokonaan tai silputtu pahoin.

Teimme kevätretkiä Viroon ja paikkasimme talven tuhoja istuttamalla uusia kasveja. Aivan kaikkea ei pihalta sentään oltu syöty ja sipulikukkia putkahteli sieltä ja täältä.

Pihapuuhat alkoivat puutarhavajan vesirännien asennuksella ja muutaman istutusalueen kanttaamisella. Puutarhaystäväni "netistä" toivat minulle helmikuussa 50-vuotispäivälahjaksi hienon kukkauurnan, jonka sijoituspaikaksi tuli sammaleinen keskuskivi uusimmalla istutusalueella.

Toukokuussa tuli tuttu metallimies tekemään kaari-alleen verannan ja liiterin väliselle kulkukäytävälle. Laajensimme alkukesästä kaarikäytävän vieressä olevan istutusalueen suuremmaksi ja siirsimme liian lähellä kirsikkapuuta kasvaneen helmipensaan väljempään tilaan. Jänedaan tehty kasvimatka "poiki" melkoisen määrän istutettavaa ja uusi alue tuli tarpeeseen.

Koska laajennusalueella kasvoi nurmikkoa emmekä halunneet poistaa maata kovin syvälle vuorasimme perennamaan pohjan paksulla kerroksella sanomalehteä, jonka päälle kippasimme puhtaan mullan. Loppukesästä kaarissa kasvoi "Jutitalta" saatu kelloköynnös ja uusi perennaryhmä alkoi näyttää tuuheammalta.

Monta vuotta "villinä" kasvanut R. Pohjantähti oli melkoista takkua, joten päätimme leikata siitä kaikki kuolleet oksat pois ja sitoa ruusun kunnolla porttiinsa. Homma oli alkukesän viheliäisimpiä, sillä Pohjantähti on todella piikikäs. Sinnikkään taistelun jälkeen ruusuportista mahtui taas kulkemaan.

Kesäkeittiön ympäristöä kohennettiin korvaamalla luonnonkivinen kohopenkki muurikivireunuksella. Koska sadevedet valuivat katolta kukkapenkkiin viritteli siippa katon reunaan vesikourun ja penkin päähän tuotu vanha sinkkipalju alkoi toimia kasteluvesisäiliönä. Multa-altaaseen istutettiin mm. köynnösukonhattu, siperianiiriksiä, liljoja ja ruusuja.

Lisäksi kesäkeittiön sivut siistittiin upottamalla ruohikon reunaan betonisia kansikiviä pitämään nurmikko pois kukkapenkistä. Ruusutarhan puoleisella reunalla jouduimme purkamaan osan ruusuportin luonnonkivistä kohopenkkiä kansikivien tieltä. Hankimme lisää muurikiviä ja aikomuksemme oli siistiä niiden avulla myös ruusuportin alempi multa-allas. Hanke jäi kuitenkin pahasti muiden töiden jalkoihin ja lisättiin lumen tultua keskeneräisten projektien pitkään jonoon. Nyt, kevättalvella 2008, se on jonossa edelleen :-)

Olopihan "kruunu", vanha ranskalainen rautapaviljonki nökötti vinossa nurmikon laidassa odottaen toimenpiteitä. Olimme hankkineet liuskekivilaattoja "lattiaksi" jo edellisenä syksynä, joten ukkokulta ja kesäpoika tarttuivat reippaana toimeen. Rautaisen ruusupaviljongin siirto, alustan tasaus ja laatoitus luonnonkivillä oli yli viikon hikinen urakka. Tällä tontilla riittää kiviä, ja joku niistä sattuu aina työmaan tielle. Pohjamulta ja hiekkakerros tasattiin veden avulla ja geotekniikkakankaan päälle tuotiin paksu kerros sepeliä jonka päälle liuskekivilaatat asennettiin. Laattojen väliin lakaistiin hienompaa saumaushiekkaa.

Kasveiksi valittiin kestävää Pohjantähtiruusua, R. Flammentantz, R. New Dawn ja R. Lawinia. Seuralaiskasveiksi Beta- ja törmäviini, köynnöshortensia ja kärhöjä. Aika näyttää, mitkä herkemmistä ruusuista menestyvät ja mitkä menehtyvät. Haaveissa on hankkia paviljonkiin valkoinen, tuulessa hulmuileva katosverho mutta sitä odotellessa vanhat pihatuolit saivat kelvata kalustukseksi. Syysmyrsky kaatoi pikkupöydän ja katkaisi päivänvarjosta varren, joten joskus alkuperäinen kesäverhoidea ehkä toteutuu.

Mitä seuraavaksi? Olimme joka kevät päättäneet, että "tänä kesänä" on tärkein pihatyö saada lampi valmiiksi. Joten emme tehneet sille mitään, vaan ryhdyimme väsäämään pihakeinulle laatta-alustaa... Työ osoittautui hyödylliseksi, sillä koko kesänä ei tarvinnut siirrellä kiikkua ruohonleikkuun tieltä.

Lampikuoppa kasvoi rikkaruohoja edelleen, mutta uusi hanke valloitti mieleni. Ruokailuryhmää ruohonleikkurin tieltä raahaillessani aloin hahmotella pihamaalle puulaatoista helposti kasattavaa terassia (kelpo kesäpoikamme piiloutui pahinta aavistellen pujokuoppaan sillä sanoilla "helppotöinen ja nopea" on historiallisia kaikuja tällä tontilla)...

Keinua ei enää tarvinnut siirrellä ruohonleikkurin tieltä. "Kuinka mukavaa olisi, jos pöytäryhmän kohdalla olisi tilanne sama. Tehtäisiin helposti ja vaivatta valmislaatoista terassi, mutta ensiksi oli saatava sen kohdalta suuret kivet pois". Poralla ja etanadynamiitilla se onnistui... eikä mennyt viikkoakaan... hmmm... helppoa ja nopeaa... Ilman kesäpoikaamme ei terassin teosta olisi tullut mitään. Kuutisenkymmentä kottikärryllistä maata ja kiviä siirtyi tontin "villimaalle" tasoitusmaaksi ja likimain saman verran kärrättiin sepeliä tilalle.

Kun terassin kansi oli peitetty lehtikuusilaatoilla oli aika miettiä istutuksia sen ympärille. Olemassa olevien perennaryhmien laajentaminen terassin reunaan saakka tuntui luontevimmalta vaihtoehdolta ja yhden viikonlopun kärräsimme multaa laajennusalueelle. Istutimme iiriksiä, kevätsipuleita, syysmyrkkyliljaa, pionia ja ruusuja.

Kokonaan valmiiksi emme terassia vuoden 2006 kesänä saaneet. Lampikuopan puoleinen pää jäi kasvittamatta ja keinu kaipasi eteensä muutamaa luonnonkivilaattaa. Terassirakennelma osoittautui kuitenkin toimivaksi ratkaisuksi. Kokoa on riittävästi (4,5 x 4,5 m), eikä tuolia siirrellessään tarvitse murehtia putoaako reunalta. Terassi on ollut ahkerassa käytössä, sillä syömme kesäisin paljon ulkona.

Kesäpojan "työleirin" lähetessä loppuaan keksimme vielä värkätä luonnonkivilaatoista polun verannalta ruokapaikalle. Luonnonkivisen laattapolun rakentamisessa ilmeni se huono puoli, että monta kesää sitten vaivalla värkätyt betonilaatat portaiden edessä näyttävät kököiltä ja tekee mieli joskus tulevaisuudessa korvata ne luonnonkivilaatoilla.

Terassityömaan yhteydessä kaivoi kesäpoika esille maalla täytetyn vanhan kaivonrengasviritelmän, jolle pohdimme jatkokäyttöä. Kaivanto on niin syvä, että sinne mahtuisi sininen sadevesitynnyri. Suojasimme kaivannon kuormalavalla, sillä jouduimme jo pelastamaan kaivokuopasta pienen, mutta kiukkuisen rusakonpojan.

Loppukesästä iski koko perheeseen aivan totaalinen pihatyötökki! Olimme ottaneet liian suuren urakan ja se kostautui heinäkuun lopulla täytenä välinpitämättömyytenä. Emme innostuneet mistään emmekä tehneet edes "pakollisia" pihatöitä. Onneksi puutarhassa on paljon paikkoja, jotka katteiden tai tiheiden istutusten vuoksi eivät täyttyneet kokonaan rikkaruohoista.

Vuosi jää erityisesti ukkokullan muistoihin "työleirikesänä, jona uuvahdimme jo heinäkuun lopussa", mutta ehdimme myös nauttia pihasta aika ajoin. Istuskella portaalla tai terassilla. Grillata ja retkottaa keinussa. Juhlia ripille päässyttä esikoista.

Muutama vuosia keskentekoisena roikkunut ulkohommeli valmistui ja uutta puolivalmista saatettiin alulle. Eniten koheni verannan ympäristö. Vanha valkoinen, puolilaho kukkalaatikko hävitettiin ja "muusikkojen taukopenkki" siirrettiin kauemmas verannasta, istutusalueen reunaan. Anopilta saatiin pihakäyttöön poljettava ompelukone, jonka metallijalasta suunnittelin tekeväni kivikantisen tarjoilupöydän terassille.

Nuoriso oli ajoittain ahkera ja saksalainen "vaihtolapsi" innostui kulkuporttien maalaamisesta. Muutoin piha oli koko elokuun hunningolla; rikkaruoho tunki esiin laattojen raoista, vain osa pitkäksi venähtäneestä ruohikosta ehdittiin leikata, kasvihuoneessa rehotti hallitsematon kaaos ja suurin osa omenasadosta jäi hyödyntämättä. Puutarhanhoitoa, njääh...

Kesän 2006 yksivuotinen kukka oli ehdottomasti orvokki. Niitä oli paljon!

Äkkiä oli lumi maassa ja jokasyksyinen säntäily alkoi... Mitä kaikkea on pitkin pihaa lumen alla? Kelloköynnös ei ehtinyt kypsyttää siemeniään, pihakalusteita peitti valkoinen vaippa eikä kukaan ole muistanut tyhjentää vesitynnyreitä. Lumi peitti vesimyyrän käytävät ja houkutti jänikset pihapiiriin. Verkotimme pieniä puita ja jakelimme myyrille "herkkuja". Naidena-luumusta oli pupu jo ehtinyt kuoria runkoa ja suojaamattomat ruusupensaat on käyty useampaan kertaan tutkimassa. Edelleenkin oli osa pihakalusteista hangessa. Pitäisi...

Marraskuun loppupuolella kaikki lumi suli pois. Loistava tilaisuus käydä hakemassa sisätiloihin talven alle jääneitä ruukkuja ja pihatyökaluja. Joulukuussa ihmettelimme "mustaa maata" siipan viritellessä jouluvaloja kaari-alleeseen. Tulevan vuoden puolelle jäi mietittäväksi, mitä teemme kahdella rautapyörällä ja kuinka vihdoin saisimme pujokuopasta pihalammen?

2005 – uusia kiveyksiä ja puutarhavaja

Kesän aikana siippa sai "kesäpojan" avustuksella raivattua valmiiksi sakokaivon kulmauksen ja hyötytarhaan pellonpäähän hankittiin siisti puutarhavaja vanhan avokatoksen tilalle. Lapset maalasivat verannan seinustalle telineen Flammentanzia varten ja saunasiiven edustan kuoppakohdat tasoitettiin hiekalla.

Istutusalueet laajenivat kuin varkain ja pihamaalle alkoi ilmestyä hauskoja kasveja ja harvinaisempiakin puita. Paraatipenkin taakse tehtiin kuopuksen kanssa yhdessä kivinen "taikaympyrä" ja vanhasta padasta rakennettiin pajutelineen avulla "noidanhattu".

Metsästelimme syysalennusmyynneistä edullisia kasveja ja ihailimme kesän viimeisiä ruusuja. Syksy jää mieleeni suurena myyräsotana. Tontille oli ilmestynyt vesimyyräyhdyskunta, joka teki paljon tuhoja jo ennen talven tuloa. Myyrät jyrsivät hengiltä vain yhden talven talvehtineen Kultrenett-omenapuun, söivät satamäärin sipulikukkasia suihinsa ja tuhosivat osan norjanangervoaitaa. Syksyn viimeisiin pihapuuhiin myyräjahdin lisäksi kuului kivien siirtelyä. Roudasimme seulanpääkivikasan pois liiterin edestä saunasiiven eteen. Kasa piti poistaa koivunkaadon tieltä. Taas yksi "vanhoista" oli tullut matkansa päähän.

2004 – alapellon haltuunotto

Rakensimme tytöille kasvihuoneen viereen salkopallopaikan ja päätimme pitää alapellosta suurimman osan siistinä leikkaamalla ruohon säännöllisesti. Olimme päässeet kattamisen makuun ja ruohosilpulla oli käyttöä. Reunustimme yläpihan perennamaita kuorikatteella pitääksemme rikkaruohot pois kukkapenkeistä ja opettelimme kanttaamaan. Havuryhmä katettiin kokonaan, kuorikkeen alle asennettiin suodatinkangasta.

Sammalleimu levisi kivimuurin päälle angervoaidan alla ja kukki komeasti. Aidan kasvaessa ja valon vähetessä sammalleimu kuitenkin katosi pikku hiljaa.

"Vanha" mansikkamaa oli juolavehnän vallassa ja päätimme istuttaa sen kohdalle luumupuita. Keräsimme rönsytaimia uudelle mansikkamaalle ja se sai heti suojakseen olkisilppukatteen. Taistelussa juolavehnää vastaan hävisimme kuitenkin taas kerran. Rikkaruohot hiipivät katteen alle sivuilta!

Naapurustosta saatua palanutta lehmänlantaa leviteltiin tulevan kasvimaan pohjiksi ja hevosharrastajakavereilta saatiin puutarhaan peräkärryllinen hevonpeetä. Vadelmamaa rajattiin rikkaruohovapaaksi vyöhykkeeksi kattamalla messumaton päälle kunnon kerros kuoriketta ja kasvihuoneeseen kävi putkimies vetämässä kesäveden. Tulevan autotallin pohjalle ajatettiin hiekkaa ja ruma kuoppa katosi vihdoin. Autotalli peittäisi aikanaan näköyhteyden rajanaapurin törkyisään tontinreunaan.

Ystävämme tekemistä kulkuporteista asennettiin toinenkin paikoilleen vuoden 2004 syksyllä. Hyvinkään Wanhalta tammitorilta löysimme Ranskasta tuodun ruusupaviljongin jo keväällä, mutta sen lattianperustustyöt päätimme jättää myöhemmäksi. Paviljongista tulisi aikanaan kiva löhöilypaikka. Köynnösruusut ja kärhöt kiipeäisivät pitkin paviljonkia ja kankainen valokate suojaisi sisälläistujia kesäauringon kuumuudelta.

2003 – Kesäkeittiö ja kasvihuone

Yhdistimme Tiilerin grillin ja erillisen pergolan kesäkeittiöksi. Ukkokulta hoiti perustustyöt ja muuraustaitoinen sähkömiehemme velipoikineen muurasi grillin. Pergolan pystytti paikallinen rautakauppias ja maalasimme lasten kanssa puuosat punaiseksi. Sateensuojaksi asennettiin valokate ja grillin lisäksi kesäkeittiöön hankittiin kaasupullo ja valurautainen wokkipannu.

Löysimme myös timpurin kasaamaan keväällä hankitun kasvihuoneen alapellolle. Kivikankaan Juliana kasattiin kolmen harkkokerroksen päälle ja multatilaksi tehtiin kohoaltaat. Kasvari valmistui sen verran myöhään, että rakennuskesänä siinä ei kasvanut yhtään mitään. Maansiirtotyöt hiekansiirtoineen saimme teetätettyä konevoimalla rajaojakaivuun yhteydessä.

Kasvihuoneen lattia on betonilaatoista, jotka on helppo pitää siistinä. Jätimme osan kasvarista olo- ja työskentelytilaksi. Siipan vanha varastohylly löysi paikkansa kasvihuoneelta ja sattumalta multapenkin leveys sopi liiterin vintiltä löytyneisiin puulaatikoihin niin, että laatikoita voi siirrellä reunojen varassa.

Paraatipenkki alkoi hahmottua talon sivustalle, Velakosken kihara laatoitettiin osittain ja pihamaa näytti jo paikka paikoin hoidetulle. Ukkokulta yllätti itsensä ja muut osoittautumalla taitavaksi laatoittajaksi. Vanhan sakokaivon päälle ja verannan ovenpieleen hankittiin rautaiset kukkauurnat ja rikkaruohojen valtaama havuryhmä päätettiin tulevaisuudessa kattaa kuorikkeella rikkaruohojen torjumiseksi. Paraatipenkin takaosaan istutimme unkarinsyreenin, kirjo- ja verikanukan sekä kotakuusaman ja joitakin Schneekoppe-ruusuja. Osa olopihalle istuttamistamme valkokartiokuusista ja tuijista kärventyi kevätauringossa niin, että ne kuolivat ja koreanpihdasta kuivui alaoksat joten siitä tuli pihan ensimmäinen "muotopuu".

Ruohikkoalueet olivat pikku hiljaa muuttuneet "monilajiseksi nurmikoksi". Tosin siellä kasvoi edelleenkin runsaasti voikukkaa. Valopylväät jouduttiin asennuttamaan uudelleen, sillä ensimmäinen asennus petti ja yksi pylväistä kaatui ja hajosi. Onneksi on laaja vakuutus. Kummitädin peruja oleva valurautainen pihapenkki sai kaverikseen Bauhausista halvalla ostetun pikkupöydän ja siipan bändikaverit "tupakkinurkan".

Katoimme geotekniikkakankaalla ja olkisilpulla pihatien reunassa pitkän pätkän edellisenä syksynä istutettua lännenheisiangervoaitaa. Kattamisen idea alkoi ylipäätään kirkastua. "Parasta oppia kattamaan, jos on kyllästynyt kitkemään". Tontin kulmaan alkoi hahmottua ajatus kulkuportista ja jonkinsorttisista askelmista. Joka puolelta ylösnousevia irtokiviä kasattiin keoiksi ja niitä sitten pikku hiljaa aseteltiin reunuksiksi kukkaryhmille tai piilotettiin kivikaareen.

Koivuangervoaita sen sijaan kukoisti ruskaväreissään ihan ilman kattamisia. Puutarhassa alkoi olla yhtä ja toista "valmista". Kuopus alkoi osoittaa varovaista mielenkiintoa puutarhaan ja halusi "istuttaa jotain". Kesäkeittiön lähelle hankittiin valurautainen pihapatsas "Böödi", joka pelotteli rastaita tietensä. Tilasin ensimmäistä kertaa juurakoita ja mukuloita Internetin kautta, mutta dahliani jäivät yhden kesän koristukseksi, koska en muistanut kaivaa niitä syksyllä ylös. Edelleenkin hankin joitakin talvetettavia pelkästään yhden kesän iloksi.

2002 – suuria murheita ja pienempiä harmeja

Vanha ruosteinen peltikatto sai kyytiä ja vaihdettiin huhtikuussa uuteen Rannilaan. Samalla oikaistiin notkahtanut harja, lisättiin aluskatteet ja asennettiin katolle kunnolliset kulkusillat nuohoojaa varten. Riihimäen vankilamyymälästä löytyi katonharjalle edulliseen hintaan kukko-tuuliviiri. Suunnittelin ikkunoihin koristelistat ja ukkokulta naulasi ne kiinni.

Oudon ylimielinen kattoremppaporukka käveli yli tulppaanipenkkini, viskoi vanhat kattonaulat mihin sattui ja lohmi pellinpaloilla vastaistutettua vuorijalavaa, kunnes ilmoitin, että urakoitsija joutuu korvaamaan kaiken, mitä tallovat hengiltä tai rikkovat. Istutukset saivatkin sen jälkeen olla rauhassa ja rojut putosivat suunnilleen yhteen paikkaan. Kerroin urakoitsijalle hoitavani maksun työstä vasta sen jälkeen, kun kaikki tupakantumpit on poimittu pois kukkapenkeistäni, edellisvuonna maalatuista ulkoseinistä on korjattu rakennustelineiden rikkomat kohdat ja rikottu vuorilauta on uusittu.

Ruohikko oli täynnä vanhoja kattonauloja. Etsimme niitä nenät maassa viikkotolkulla, kunnes ukkokulta keksi hommata paikalle ison magneetin, jonka avulla naulat löytyivät helposti.

Toukokuussa lasteni mummi ja ihana ex-anoppini menehtyi äkilliseen sairauteen. Kaikki pysähtyi. Suruissani haahoilin puutarhassa eikä inspiraatiota tahtonut löytyä mihinkään.

Kesälomahommaksi tilattiin Oulujoen taimistolta Rosa Grandifloraa ja Rosa rugosa-ryhmän Pappilan Neitoa pihatien reunaan aidanteeksi. Ensimmäisinä piharakennelmina syntyi Pohjantähti-ruusulle "Ruusuportti", jonka ukkokulta väsäsi karsituista kuusenrungoista. Ruusuja hankittiin lisää, vaikka edellisen vuoden ryhmäruusuista suuri osa oli talven aikana paleltunut. Kuopus halusi istuttaa nimikkokukkiaan orvokkeja ja itse ihmettelin, kuinka vähän oikeastaan tiedän puutarhanhoidosta. Kuinka usein pysähdyin miettimään yksikseni "mitähän Famppu olisi tästä tykännyt" en ole laskenut. Koetin opetella päästämään irti. Opettelen edelleen.

Jätevesiputki tukkeutui syyskuussa. Koska talon jätevedet valuivat naapuripuutarhan "likolampeen" ei meillä ollut mahdollisuutta korjata vanhaa viemärijärjestelmää. Uusi jätevesilaki joka tapauksessa tulisi kieltämään moisen virityksen, joten hyvät neuvot olivat tarpeen. Kutsuimme paikalle kunnan terveystarkastajan ja kyselimme eri vaihtoehdoista hoitaa jätevesiasia kuntoon. Hän ehdotti, että uusisimme sakokaivot ja teettäisimme alapellolle suodatinkentän, kun tilaa sille on.

Jätevesiremppa kesti viikkotolkullaja tuli niin kalliiksi, että jouduimme ottamaan pankkilainaa. Talon sisäremonttihommista potkut saanut naapuri heittäytyi kiusantekijäksi ja valitti suodatuskentästä kuntaan. Olimme hoitaneet kaiken luvanmukaisessa järjestyksessä, joten valitusta ei noteerattu.

Kiltti kaivurikuski siirteli "rouvalle nättiä kiviä kukkapenkkeihin" ja teki sivutöinään kunnon pohjatyöt pihakäytävälle. Polku sai nimekseen "Velakosken kihara" kaivurikuskin mukaan. Saunasiiven edustalla ollutta suurta kuoppaa emme tajunneet täytättää hiekalla, vaikka paikalla oli konevoimaa, mutta sakokaivojen luokse siirrätin suuria kiviä tulevan perennaryhmän koristeeksi.

2001 – telaketjukesä

Halusin entisen metsäryteikön pohjan puutarhakäyttöön ja maan tasaiseksi. Kaadettujen puiden kannot oli pakko kaivaa pois konevoimin, joten etsin käsiini kaivurikuskin. Ukkokulta kertoo vieläkin omakotiasumisesta haaveileville miespuolisille kolleegoilleen kauhutarinaa, kuinka "jotkut naiset tekee puutarhahommia". Siinä missä naapurin rouva ajoi pihaan kolme Kekkilän kukkamultasäkkiä takakontissaan, ajeli päivänä muutamana meidän tontille rekka, lavetti ja Åkermann. Kantoja lähti kaksi täyttä rekkalastia ja loput ajettiin pellonpäähän myöhemmin hävitettäväksi. Metsänpohjan maaperä paljastui kiviseksi ja kivistä kasattiin melko vapaamuotoinen kivikaari suunnittelemani oleskelualueen ja villimaan rajalle. Muutamia suuria, kauniita kiviä siirrettiin etupihalle ja tulevan lammen lähelle. Autotallin paikka päätettiin ja sen kohdalta kaivettiin kaikki humusmaa peruskallioon saakka pois.

Pihaa tasoiteltaessa syntyi ajatus kivikaaresta, joka jakaa hoidetun ja hoitamattoman piha-alueen. Kun tontilla kerran oli kaivuri, tehtiin samalla tulevan pihalammen pohjakuoppa. Suuria kiviä sijoiteltiin eri puolille pihaa perennaryhmien tehosteeksi ja etupihan pieni pengerrys sai koristeeksi koivuangervoaidan.

Loppukesästä saimme käsiimme hyvän talomaalarin ja kurankeltainen kotimme maalattiin punaiseksi. Ohuet vuorilaudat uusittiin ja väritettiin valkoiseksi. Ruusutarha laajeni ja hankimme Valamon- ja Keijunruusua. Ne pääsivät kivikaaren pellonpuoleiseen päähän, johon olimme suunnitelleet pensasruusureunusta. Hyödynsimme kaivinkonetta myös siirtämishommissa ja liiterin takaa tuotiin suuri punalehtiruusupensas ruusutarhaan.

Hankimme pihamaalle kukkivia pensaita; syyshortensiaa, pallohortensian, lumipalloheisiä, rusokuusamaa, koreaonnenpensaita, kameliajasmiketta ja rakensimme etupihalle ryhmäruusupenkin R. Nina Weibullista ja R. La Palomasta. Rhodojen kaveriksi ostimme alennusmyynnistä kaksi puistoalppiruusua.

"Verannan kulmaan saisi kivan kukkaryhmän, mutta millä ilveellä poistan terhakan vuohenputkikasvuston? Miksi ihmeessä istutin pionipenkkiin nauhuksia?" Ensimmäiset siirtojuoksuttelut alkoivat olla ajankohtaisia...

Kaikkea ei tajuttu kaivauttaa koneella, kuten sähköjohto-ojannetta valopylväille ja tulevan lammen vesipumpulle. Ystävät apunamme saimme kuitenkin ojat tehtyä ja johdot vedettyä. Kauniskukkainen vanha jalosyreeni suuttui pihan tasoittelu- ja kaivuutöistä ja kuoli. Ojanteeseen talon lähelle tehtiin kivisilmäke valumavesille. Valesokkelin vuoksi talon seinustalla ei oikein voinut turvallisesti kaivella salaojia. Sähköjohto vedettiin muovisen vesiputken sisään ja jätettiin maahan odottamaan "aikaa parempaa".

Esikoinen täytti kymmenen ja sai pitkään toivomansa kissanpennun. Kotikissa Rölli muutti muonavahvuuteemme Hyvinkään Löytöeläinkodista.

2000 – pesänrakennusta ja linnunpönttöjä

Kaadatimme tontilta lisää lahovikaisia puita, leikkasimme säästettävistä puista kuolleita oksia pois ja risusavottaa riitti koko kevättalveksi. Kihlattuni keikkui tikkailla ja opetteli käyttämään vasta hankittua oksasahaa.

Omakotiasumisen myötä olimme joutuneet sen tosiasian eteen, että ilman työvälineitä ei voi työskennellä. Pikku hiljaa ulkovarastoon alkoi kertyä konetta ja vermettä pihanpitoon: bensakäyttöinen ruohonleikkuri ja jyrsin, jotka molemmat ostimme käytettyinä naapureiltamme. Kirves, saha ja halkaisukirves. Tarvittiin pitkät tikkaat. Vedettiin syvään henkeä ja kiivettiin kiinnittämään ensimmäisiä linnunpönttöjä pihapuihin.

Tuttu timpuri rakensi sahapukin ja liiteri alkoi täyttyä takkapuista. Yhdet kottikärryt eivät riittäneet, joten hankittin toiset. Ostettiin lisää lapioita ja haravia, lumikola ja viikate. Rautakankia löytyi entisen omistajan jäljiltä liiteristä, mutta emme osanneet vielä pitää työkalujamme lukkojen takana poissa ollessamme ja pian kolmesta rautakangesta oli liiterin nurkalla enää yksi.

Rakennutimme yläpihalle lipputangon ja hankimme nurmikoksi tasoitettuun kohtaan kovapuiset pihakalusteet. "Kunnollista" nurmikkoa emme tarvinneet, joten hoidimme olopihaa pitämällä kasvustoa matalana ruohonleikkurin avulla ja tasoittamalla lapiolla pahimpia kuoppakohtia. Säännöllinen ruohonleikkuu hävitti kuitenkin iloksemme aukealta enimmät pujon ja villivadelman taimet ja nurmikkoomme alkoi ilmaantua valko- ja puna-apilaa, ratamoa, niittytädykettä ja hanhikkia. Ruohikkoalueella kasvoi kuitenkin enemmän voikukkaa kuin heinää. Herukkapensaat kasvoivat alapellolla ja kylvimme vihanneksia pensaiden väliin.

Ilmoittauduin lasten kanssa alkeiskurssille Musiikkiopisto Grooveen eikä haitannut ollenkaan, vaikka haaveissani ollut tilava olohuone alkoi siipan toimesta täyttyä studiokamoista ja soittimista. Heinäkuussa vietimme häitä ja matkustelimme, joten loppukesän pihatyöt jäivät vähiin. Lapset perustivat bändin ja jatkoin itse rumpujensoiton opiskelua.

Puutarhaan hankittiin ensimmäiset kaksi alppiruusua, R. Nova Zembla ja R. Gunninghams White, sekä kartiovalkokuusia, tuijia ja katajia. Rhododendrumit istutettiin juurisyheröitää availematta pihan reunaan ruohikkoon. Siinä ne jurottivat kituen ja pukkasivat jopa muutaman kukan. Vasta vuosia myöhemmin opimme, millaisessa kasvualustassa alppiruusut viihtyvät.

Hääpäiväämme heinäkuussa juhlittiin liki sadan ystävän ja sukulaisen voimin Nukarin Pirtillä. Hääkimppuni ja morsiusneitosten kukkaseppeleet väkersin itse oman pihan ja pihatien reunan kukkasista.

Serkultani häälahjaksi saatu pallotuija antoi idean havuryhmän perustamiseen. Ensimmäinen suunnitelmallinen istutusalue alkoi kehittyä. Tuore puolisoni lupasi auttaa voimia vaativissa puutarhatöissä, vaikka ei ollut mitenkään erityisesti kasveista kiinnostunut.

1999 – mansikoita ja hämähäkinseittejä

Vuosi 1999 on jäänyt muistoihini onnellisena ja aurinkoisena. Tapasin nykyisen puolisoni ja kesä oli myös ensimmäinen "oikea" puutarhakesäni. Aloin tutkia tarkemmin, mitä kaikkea pihamaalta löytyy. Jokunen ruohikossa sinnittelevä päivänlilja, narsissitupsu ja lehtoakileija. Neilikka-, punalehti- ja juhannusruusu. Pihasyreeni, omena- ja kirsikkapuita. Ja valtavasti pujoa, ohdaketta, villivadelmaa ja vuohenputkea. Juolavehnästä en osannut olla huolissani, sillä sitä en silloin tunnistanut. Naapuri lahjoitti kasvimaalleni maa-artisokkaa, ruohosipulia ja lipstikkaa.

Menimme ukkokullan kanssa kihloihin ja oman pihan mansikat maistuivat tavallista makeammille. Sisäremontti eteni ja valtasimme lasten kanssa pikku hiljaa taloa huone huoneelta. Puutarhassa vallitsi kaaos aivan porraspieltä lukuunottamatta. Vanha tarhapioni kukki etupihalla ja lapsilla riitti ihmeteltävää puutarhassa. Pikkuneitit eivät menneet pujopöpelikköön, kun "siellä tarttuu seitti helmaan". Äiti puolestaan oppi, että ilman hanskoja tulee pihahommissa tosi paljon rakkoja käsiin.

Syksyyn mennessä olimme saaneet raivattua alapellolle mansikkamaan lisäksi myös pienen vadelmatarhan. Ex-anopilta saadut keltaiset vadelmat ovat peräisin hänen sotalapsikodistaan Ruotsista ja ne istutettiin samaan penkkiin punaisten vadelmien sekaan. Marjatarhassa kasvoi herukkaa ja karviaisia, yläpihalle istutimme kirsikkaa ja luumua. Kuopuskin aloitti ekaluokan ja taloremppa eteni askel askeleelta. Vuotava katto oli historiaa, hormi korjattu Pate-piipulla, juomavesi lorisi omasta porakaivosta ja ja vessaankin saatiin ovi. Kellarista löytyneistä tiilistä ladottu pihagrilli osoittautui toimivaksi kesäkeittiöksi ja etupihalla kasvanut kumma tupsupuska paljastui Mooseksenpalavaksipensaaksi.

Ajatukseni askartelivat koko vuoden enemmän hyöty- kuin koristekasveissa. "Lapsille on saatava marjoja, hedelmiä ja vihanneksia omasta maasta". Omenapuun ympärille tein kukkapenkin, jonka kasvit hankin tietämättä juurikaan niiden menestymisvaatimuksista. Puutarhahulluus nosti hitaasti päätään.

Oksa- ja risukasoja oli ympäri tonttia ja roinavapaata vyöhykettä oli oikeastaan vain kuistin ja liiterin välinen tila. Alapellolla levisi iloisesti maa-artisokka ja se, että pujo kukki ja siemensi ei osannut haitata ollenkaan.

1998 – risusavottaa ja jätelavoja

Kiipeilin yli purkutyömaakasojen, tein ruokaa saunan eteiseen viritetyllä keittolevyllä ja kannoin kanisterilla puhdasta juomavettä toimistolta. Ja keväällä istutin ensimmäiset marjapensaat ja omenapuut. Tienreunan ylikasvanut kuusiaita sai lähteä, samoin ensimmäinen osa lahovikaisista koivuista ja kuusikosta. Pihamaalta kärrättiin jäteasemalle lavatolkulla remontin synnyttämää ja puutarhasta löytynyttä rojua.

1997 – vuohenputkea ja villivadelmia

Syyskuussa 1997 minusta tuli tämän pihapiirin haltija. Sain pankkilainaa, puoli hehtaaria hoitamatonta pihaa ja surkeasti remontin tarpeessa olevan vanhan talon II-vyöhykkeeltä, pääkaupunkiseudun tuntumasta. Oma tupa, oma lupa.

Tuumin, että "tästä voi perheemme saada aikaan mitä tahansa". Pihasuunnitelmille saati puutarhan hoidolle ei ollut tilaa, sillä talo vaati kaiken huomiomme. Käyttövesi lirisi tiskialtaaseen ruosteisena liruna rajanaapurin hoitamattomasta pintavesikaivosta (johon meillä on käyttöoikeus) ja katosi vitkastellen näkyvistä imeytyen viemäriputkiston tukkeiden lävitse toisen rajanaapurin tontilla olevaan "likolampeen". Keittiön lattian alla oli vetinen betonikellari ja nurkassa olevaa puuhellaa ei naapurien mukaan kannattaisi lämmittää, sillä se "ei ollut koskaan vetänyt kunnolla ja hormi on jo ravistunut". Tulipesässä oli muutaman puukalikan lisäksi sanomalehti vuodelta 1964, joten uskoin puhetta. Keittiökalusteet, liesi ja sähköt olivat "ajalta ennen Edisonia" ja vesikatto vuoti savuhormin juuresta.

Muiden juhliessa pikkujoulua jätimme hyvästit rivitalokodille Klaukkalassa, muutimme asumaan talon suurimpaan huoneeseen ja naapurustosta palkattu remonttimies alkoi purkaa vastahankittua taloamme huone kerrallaan korjaten ja kunnostaen.

Pihaa en juuri ehtinyt murehtia, sillä murheita oli muitakin. Rahoitin remonttia hartiapankilla ja korjaustarpeet tietenkin osoittautuivat arvioitua suuremmiksi, kuopus oli menossa eskariin, esikoinen aloittaisi syksyllä ekaluokan, lasten isä oli löytänyt nuoremman ja etsiskeli asuntoa muualta ja toimistollani takkusi atk-tekniikka. Ystäväni neuvoivat, että "jätä koko taloprojekti, tuosta et selviä".

Kymmenessä vuodessa pujopöpeliköstä ruusutarhaksi

Kymmenessä vuodessa puolen hehtaarin tontti on osittain muuttunut pöpeliköstä puutarhaksi. Valmista tästä ei tule ikinä. Toivottavasti, sillä mitä ja missä minä sitten tusaisin kesät kaiket...

Ojankaivuutyötä sähköisen pihapiirin luomiseksi

Tervetuloa virtuaalipuutarhaani.

Yritysten ja erehdysten kautta ("ei vahingossa vaan sattumalta", kuten tuttu seppä tapaa sanoa) olen edennyt bloginrakentelussani tähän. Eli en juuri mihinkään, sillä ohjelman toiminnot eivät selvästikään pidä umpimähkäisestä kokeilustani "mitähän tapahtuu, kun painan tuosta".

Hukattuani lukuisan joukon mahdollisuuksia tallentaa tekstiä ja liitettyäni saman kuvan useampaan kertaan sivulle vain kadottaakseni sen blogiavaruuden mustaan aukkoon aion entistä itsepäisemmin saada puutarhani kukoistamaan (ja kuihtumaan) myös virtuaalisesti.